Glasvegas: A Snowflake Fell (And It Felt Like A Kiss)

Columbia

Glasgow on skotlantilainen suurkaupunki, joka on tuottanut maailmalle omalaatuisia, värikkäitä ja pitkäikäisiä yhtyeitä kuten iloiset rallattelijat - The Fratellis, tanssirockarit - Franz Ferdinand, tunteilijat - Travis ja irroittelijat - Primal Scream.

Glasvegas on vuonna 2008 ensilevytyksen tehnyt nelihenkinen skotlantilaisbändi, joka on nimetty puoliksi kotikaupunkinsa mukaan. Leikkisän ja keinotekoiselta kuulostavan nimen takana voisi helposti luulla olevan kaupallisen makuisesti raivoava uusi teinibändi. Siis pikavoittoja ja uhkapeliä vai kestävää kehitystä? Lyhyesti Glasvegasin avaama maailma on vakava, suorapuheinen ja tyly – menetettyä rakkautta, särkyneitä unelmia, kaipuuta, yksinäisyyttä ja hiljaisuutta. Yhtye on mitä ilmeisimmin löytänyt jostakin merenpohjasta lumotun kirjoituskoneen. Saman, jolla The Smithsin debyytti ennen muinoin kirjoitettiin.

Kappaleiden nimissä tai niiden sanoituksissa ei säästellä. Joulukuussa 2008 julkaistun A Snowflake Fell:n vahvimpiin kuuluva yksittäinen kappale on nimeltään Fuck You, It´s Over. Aivan kuin kyseessä olisi isompikin kannanotto lista - tai radiosoittoa halveksuen. Yksi niitä harvinaisia tapauksia, jossa kirosäkeet ovat ainoa sopiva valinta tunnelman tavoittamiseksi. Itse kappale muistuttaa erehdyttävästi Joy Divisionin ja ensilevyn aikaisen U2:sen tunnelmointia vokaaleiltaan ja henkilökohtaisten sanoitusten kohdalla. Tarinan mukaan levyn kuoro-osuuksia nauhoitettiin romanialaisessa kirkossa.

Vokalisti ja kitaristi James Allan on ulkoiselta olemukseltaan ja hieman lauluääneltäänkin kuin Joe Strummerin kaksoisveli ja ehkä myös siksi yhtye vaikuttaa jo valmiiksi kotoisilta. Instrumenttien ja ambienssin osalta eräänlainen hymnimaisuus on usean kappaleen keskiössä. Katetraalisia korkeuksia tavoittelevat viiveet vokaaleissa ja piano-osuuksissa katkeavat koskettimilla ja johtavalla kitaralla toimitettuihin melodisiin vyörytyksiin.

A Snowflake Fell on kerrankin erilainen joululevy. Se ei yllä suoraan omaan klassikkoluokitukseen, mutta jollain tavalla sille oli varattu selkeä paikka omassa musiikkikartassani. Ehdoton ja omalaatuinen. James, don´t get stabbed yet!