Julkaistu: 03.01.2009
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
Tänä vuonna neljättä toimintavuottaan juhlistavasta Piecemaker-kuusikosta kuulee että bändi toimii livenä. Groovea ja funkkia munakkaaseen rokkikukkoiluun yhdistelevä yhtye jatkaa kuuden biisin EP.llään aika luontavasti siitä mihin edellinen demoilu-tuotos jäi. Soitto kaahaa vauhdikkaasti ja mukaansatempaavasti, välillä osataan hengähtääkin mukavan sielukkaasti ja Pekka Louhimon kukkoileva, pirullisesta maalailevaan vaihteleva laulutyöskentely kuorruttaa menevän munakasta rokitusta hyvin. Kuten aiemmin jo verrokiksi nousseella Moses Hazyllä, myös Piecemakerillä on taitoa hyödyntää meiningissään myös koskettimia ja puhaltimia. Melkoisen mainio rytmikone alkaa siis olla kyseessä.
Torvilla tuutaten svengaten lähtevä Hippie Gave Me A Note starttaa homman mukavan hiippailevalla otteella. Louhimon vokaali-revittely sopii grooven päälle kuin nenä naamaan ja tuo hommaan rutosti lisää rockin arvaamattomuutta. Nimibiisin hiukan suorempia latuja kaahaavan, kosketinkoristellun sankarirokahtavan laskettelun jälkeen Deeply Carnal jyrää levyn tarttuvimmalla särö-paahdolla, tuoden hyvää vastapainoa kepeillä ja miltei haikeilla väliosilla. Crushin kipakka hard rock-svengi saa peräänsä ilkikurisesti jammailevan Wicked Talen piano-grooven. Ainoastaan viimeinen kappale nostattaa kulmakarvoja lievästi negatiivisessa mielessä – pikkuhiljaa käynnistelevä Fade kun taistelee jopa mahtipontiseksi AOR-balladiksi taittumisen kanssa. Huhhuh.
Vuonna 2005 perustettu kuusikko soittaa groovaavan letkeää ja iloista, 80-lukuista hard rockin, funkin, soulin ja grooven keitosta.
Linkki:
piecemakerband.com
(Päivitetty 21.9.2011)