Dark Filth Fraternity: Breathe Again

Vihdoinkin suomalainen rocklevy jonka soundeissa on ilmaa! Dark Filth Fraternityn kakkosalbumi Breathe Again lataa heti kättelyssä tiskiin korvia hivelevää harmoniaa ja nyansseja niin että skeneparta tutisee.

Before The Dawnin alkuajoilta tutun Panu Willmanin erittäin luontevalta kuulostava laulu osuu ensimmäisenä korviin, ja vaikka tietyt 90-lukulaiset vaikutteet häilyvätkin utuisina taustalla, ne eivät nouse häiritsevässä määrin pintaan. Sulavana mutta pyörteisenä virtana eteenpäin runnovat kitarat ja komppiryhmän groove lyöttäytyvät yhteen biisien ehdoilla, eikä yksilösuorituksia tarvitse mielestäni erikseen nostaa esiin. Kyse ei ole siitä etteikö artistien ulosanti olisi laadukasta, sillä sitä se todellakin on. Dark Filth Fraternity vain toimii bändinä loistavasti. Voi olla että rysähdän arvailuissani metsähallituksen puolelle, mutta mieleen tulee väkisinkin kuva biisejä askeettisella hartaudella treenaavasta kokoonpanosta. Levy on äänitetty käytännössä ”livenä” kaikki instrumentit yhtä aikaa, eli raitoja ei ole kursittu kasaan soitin kerrallaan. Jälki on tästä huolimatta huolellista ja taidokasta, muttei missään nimessä liian sliipatun kuuloista. Välillä siirrytään vaeltamaan massiivisille instrumentaaliosioille, mutta bändin karski ja rosoinen tyylitaju riittää viemään pitkätkin biisit poikkeuksetta perille. Lyökää levyn loppupuolelta Neon Nations soittimeen, laittakaa silmät kiinni ja antakaa tuulen viedä mukanaan. Olisiko Metallican ...And Justice For All voinut kuulostaa tältä hyvillä soundeilla? Kaunis, rankka ja tekstipuolella huomattavan synkillä vesillä soutava Purification taas on yksi vuoden parhaista biiseistä, todellinen kypsyysnäyte.

Omnium Gatherumin The Redshift sai sittenkin tasaväkisen kilpailijan vuoden 2008 parhaan kotimaisen levyn tittelistä. Jonkinlainen stoner/alternative/metallihybridihän tämä Dark Filth Fraternity on, mutta bändi on kuitenkin tekemässä omaa musiikkiaan eikä vain muodikkaita pastisseja. Toisaalta taakkana ei myöskään ole itsetarkoituksellisen väkinäistä pakkoerottautumista, vaan levy toimii alusta loppuun tasapainoisena kokonaisuutena. Mikäli koukkuilevan riffittelyn sekaan ujutetut melodiset fiilistelyt hieman Mastodonia letkeämmässä hengessä kiinnostavat, on Breathe Again varma valinta.

Kiehtovaa, kuinka Suomessa suhteellisen tasokkaankin pinnan alla muhii todella kovia rockbändejä. Saadakseen äänensä kuuluviin näiden on kuitenkin usein nähtävä suunnattomasti – jopa kohtuuttomasti – vaivaa, myös Dark Filth Fraternity julkaisee musiikkiaan oman levy-yhtiönsä kautta. Millä ihmeellä isot puljut saisi heräämään ja valppaammiksi? Näin hyvää musiikkia meillä ei yksinkertaisesti ole varaa jättää huomioimatta.