Julkaistu: 30.12.2008
Arvostelija: Jarmo Panula
Plastic Passion
Eläinaiheisilla levynkansillaan ja tietysti myös musiikillaan monia ilahduttanut Lockman koostuu neljästä kokeneemman polven kevytrock-ukosta, jotka pyrkivät yhdistämään uutta vanhaan ja ainakin tämän EP:n kohdalla visio kuuluu myös kirkastuvan todeksi. Bändi kulkee äärimmäisen tiukkaa musiikillista linjaa kolmetoistaminuuttisen alusta loppuun ja pääosassa esiintyvät biiseistä välittyvä hyväntuulisuus, kahden kitaran kekseliäs yhteispeli sekä mukavan persoonallinen, joskin hieman suppea lead-laulanta.
Avausbiisi Lonely Spy nojaa vanhahtavaan ja vähän kliseiseen kitarakuvioon liikkuen aurinkoisesti hymyillen eteenpäin. Edukseen erottuu myös kolmantena soiva Hinterland, mutta neljän biisin tulituksena Lockmanin vedosta jää kuitenkin vähän tylsä maku. Napakat koukut ovat vähissä ja tiukka linjanveto kääntyy bändiä itseään vastaan, kun meininki on alusta loppuun tasaisen leppoisa ja tempo pysyy hitaanpuoleisena. Hittejä ollaan vailla, vaikka taitoa ja persoonallisuutta löytyykin. Sanoituspuoleltakaan ei apuja löydy, kun teksteihin ei oikein tahdo päästä kiinni. Soundien puolesta homma on silti tasokasta ja kaikin puolin muutenkin EP on kypsästi kasattua kamaa, mutta ei tätä arvion tekemisen jälkeen ikävä tule. Piristävää kuunneltavaa kaikessa hymyilyvyydessään kuitenkin, kiitokset siitä.
Helsinkiläisyhtyeen soitto lähti ideasta "Bo Diddleyn juureva rock kohtaa Televisionin kieron indiekitaroinnin". Nelikko viskoo mukavan surisevaa, pop-melodisuutta hyödyntävää rokkipotkua.
Kotisivut: www.lockman-band.net
(Päivitetty 30.12.2008)