Janne Mellin: Huominen on huono paikka

Humble House

Tuttuja suomirock-polkuja tallaava Janne Mellin esittäytyy kakkoslevyllään rehtinä, aitoon rakkauteen uskovana suomalaisena perusmiehenä. Vaikka singer-songwriter-perinteeseen kuuluu tietty tunnelman alakuloisuus ja epäonnisuus, on suomi kielenä niin herkkä, että Mellinilläkin homma taittuu usein väsähtäneen itsesäälin ja latteuksien puolelle. Lauluäänensä ja osittain myös musiikkinsa perusteella Mellin on kuin puuttuva lenkki Anssi Kelan ja Tuure Kilpeläisen välillä, mutta kummankaan artistin kaltaista suosiota en uskalla miehelle tällä näytöllä povata.

Janne Mellinin ja yhtyeensä musisointi on mukavan monipuolista yltäen herkistelystä raskaahkoon rockaukseen, mutta yleismeininki on jotenkin liian kilttiä ja anteeksipyytelevää. Nimikappale sentään saa aikaan jonkinlaista vipinää puntissa. Mellinin ja tuottaja Janne Saksan sävellykset eivät ole lainkaan kehnoja, vaikka ”groovaava” Suurta rakkautta onkin yksi viime aikojen ankeimmista kappaleista. Todellinen kompastuskivi albumilla on kuitenkin sanoitukset. On jokseenkin vaikeaa käsittää, että jonkun itsekritiikki päästää läpi seuraavanlaisen säeparin: ”Mieli musta niin kuin kuuton synkkä yö / Jokainen hetki sielua sisältäni syö”. Kappaleen Sanot mitä sanot outo yhdistelmä säkeistön rakkaudentunnustusta ja kertosäkeen ”sisäinen kauneus on tärkeintä” –diibadaabaa on myös perin nolostuttavaa.

Huominen on huono paikka ei ole huono levy, vaikka latteat lyriikat laskevatkin sen pisteitä runsaasti. Mellin on nimittäin hyvä tulkitsija, ja miehellä on selkeästi osaavat taustajoukot tukenaan. Albumin lopussa välähtää pilkahdus valoisammasta tulevaisuudesta. Päätöskappale Yö saapuu kaupunkiin on nimittäin varsin hieno. Teemaan sopivan unisesti etenevä biisi sisältää levyn onnistuneimman sanoituksen ja kauneimman melodian. Ehkäpä huominen on Janne Mellinille aavistuksen parempi paikka yllekirjoittaneen mielessä.