Orimattila -lähtöinen Unhappy on asettunut Lahteen, jossa yhtye toimii trio-kokoonpanolla. Oden, Tompan ja Matlen orkesteri otti nimensä kuulemma alumperin kuvastamaan soittotaitoa, joka oli kai melko onneton. Paljon on siis edetty vuodesta 1995, jolloin Tomppa veljensä kanssa perusti Unhappyn. Musiikillisena vaikuttajana toimi tuolloin Nirvana. Tuore neljän kappaleen ep nosti itselleni lähinnä mieleen Apulannan treenikämppäsessiot, etenkin Oden laulu väliosioissa kuulostaa monissa kohdin aivan pahvilaatikkoon tungetulta Wirtaselta. Soittotaito ei ole enää onneton, mutta eivät nuo biisit vielä aaltoja onnistu nostattamaan.

Levyn aloittavan Lepo -kappaleen säkeistä nousee mieleen Apiksen Ei yhtään todistajaa, tosin, kuten mainitsin, jonkin suodattimen läpi laulettuna. Kerto meneekin jo aivan eri urille, tuloksena aika perus punkahtava suomirocksävellys. Rauhallisesti nouseva Valtias kulkee kivasti, edelleen äänityksen tukkoisuudesta tulee mieleen treenikämppä. Juokseva Routa johtaa levyn päättävään Kaipuutako kaipaat -raitaan, josta taas nousee mieleen Apiksen Mex-Tex Cowboy tai Paha, paha asia. Samanlaista rytistävää räpäytystä mikämikämikä ja tuletuletule –tyyliin.

Kokonaisuutena toiminee hyvin livesoitossa, vaikkeivät biisit sen kummempia oikeastaan olekaan. Kotikuuntelussa kuitenkin jää vähän mitäänsanomattomaksi. Paremmilla biiseillä ja siloittelulla Unhappy saattaisi toki olla ihan varteenotettava vaihtoehto punkpohjaisen suomirokituksen ystäville. Matkalla ei siis vielä räjäytä pankkia.