Marty The Random Guy: Hooks

Bluesgaragesta rootskantriin ulottava turkulainen ”yhden miehen orkesteri” Marty The Random Guy saa apuja milloin rumpalilta, milloin banjo-komppauksessa. Pääosassa on silti vain kyseinen herra, milloin kotitekoisella sikarilaatikkokitaralla varustettuna, milloin taas ihan perinteisen kuusikielisen äärellä. Ote vaihtelee kevyehköstä mutta rupisesta blues-väännöstä (kuten esim. nimibiisi ja Garden Hose) näppäilevään ja pienesti avaraan kantri-tummisteluun. Totuus löytynee jostain sieltä puolivälistä.

Martin laulu toimii hyvin, soitossa on samoin sopivan ”tilava” ja rento ote. Where The Story Endsissä soitossa on jo miltei joosekeskitalomaista hartautta. Harmi ettei laulu mene silti ihan yhtä lailla niskakarvoja nostattaen. MTRG:n suurin kompastuskivi saattaakin olla musiikin liiankin uskollinen kumarrus amerikkalaisen alt.kantrin ja alt.bluesin suuntaan. Vaikka mies tyylikkäästi asiansa esittääkin, niin tarjoaako Hooks mitään sellaista mitä ei jo aiemmin olisi kuultu ja tätäkin tarttuvammalla kaavalla?

Hyvää paholaisen laukkaahan joku Burn The Bridges esimerkiksi tarjoaa. Hallitun kaahauksen ja näppäilytunnelmointien vaihtelussa Marty on myös mainio, vuoroveto pitää albumin melkoisen elävänä. Vielä lisää omaa leimaa ja vielä näitäkin koukukkaampi biisimateriaali ei tekisi pahaa. Kiireettömyydestä, banjoista sun muista asiaan hienosti sopivista mausteista ja (kurotteluista huolimatta) harmonisesta otteesta johtuen Hooks menee joka tapauksessa helposti kiinnostavien tuttavuuksien puolelle.