Julkaistu: 29.12.2002
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
Ultimatum
Puhuttaessa artistinimest� J Mascis & The Fog on huomioarvoa pakko antaa herra Mascisin aikaisempaan melko vaikuttavaan uraan. Parhaiten herra muistetaan Dinosaur Jr -orkasta, mutta Mascis on ehtinyt my�s tuottajan pallille, samoin elokuva-alalle. Indie ja alternative rockin kent�ss� vakaata suosiota nauttiva Mascis on ehtinyt jo toiseen levyyn & The Fog:in kanssa, ensimm�inen More Light n�ki p�iv�nvalon vuonna 2000. Tuore Free So Free nauttii edelleen Mascisin Neil Youngille kumartavasta tulkinnasta sek� s�risev�n meluisista kitaroista. My�s kauniit melodiat ja mukavan laidasta laitaan –olevat kappaleet tuovat makua t�lle komealle albumille.
Levyn sis�lt� kertoo Mascisin n�kemyksen laajuudesta ja maun monipuolisuudesta. Savuisen-nariseva laulu ja meluisat kitarat toimivat yht� lailla juoksevassa rokissa tyyliin Tell The Truth kuin rauhallisemmassa osastossa, kuten humiseva akustispainotteinen Someone Said. Funkahtavan juokseva avausraita Freedom johtaa rauhallisen pohtivaan If That’s How It’s Gotta Be, josta nousee mieleen miltei Beckin tuoreimman levyn alakuloiset balladit. Samaan lokeroon t�ytyy tiputtaa my�s upea, alakuloinen nimibiisi Free So Free. Rennosti rokkaava Everybody Lets Me Down, melkoiseen kitaratilutteluun karkaava Say The Word sek� p��t�sraita, tunnelmallisen letke� Otherside viev�t kuuntelukokemuksen loppuun asti nautinnollisesti.
Vanhemmiten rauhoitutaan, n�inh�n sit� monien artistien kohdalla todetaan. Mascis ainakin rokkaa edelleen, tosin slovariosastosta voi todeta rauhoittumistakin tapahtuneen. Se on pakko todeta, ett� yht� lailla kyps��, monipuolista, rockaavan letke�� sek� samaan aikaan alakuloista ja tunnelmallisen koskettavaa kitararockia tulee vastaan harvemmin. Koska herra Mascis vastaa itse miltei kaikista instrumenteist� levyll�, voivat toiveet materiaalin livekuunteluun olla aika kiven takana. Mik� on s��li, sill� t�m�n artistin keikalla olisi taatusti hauskaa.
