Hanoi Rocks: This One´s For Rock´n´Roll – The Best of Hanoi Rocks 1980-2008

Johanna/Backstage Alliance

Suomalaisen rock-musiikin yksi keskeisimmistä kulmakivistä, kolme vuosikymmentä sekä kotimaassaan että kansainvälisesti arvostetuimpiin suomalaisiin bändeihin kuuluva Hanoi Rocks lopettaa uransa. Kuulemma ennen kuin hommasta tulee liikaa rutiinia. Luotu ura tiivistetään yksien kansien sisään erittäin komealla ja näkemyksellä tehdyllä kahden levyn kokoelmalla.

Hanoi Rocks on feeniks-lintu. Kovassa nosteessa ollut bändi pisti alun perin pillit, kapulat ja kepakot pussiin kun yhtyeen rumpali Razzle kuoli auto-onnettomuudessa vuonna 1984. Hanoi kuitenkin palasi, mutta vasta yli viidentoista vuoden paussin jälkeen. Suurin osa moisen ajan jälkeen tapahtuneista reunioneista on ollut luovuuden osalta vanhaa nostalgisointia josta tulee paha rahastuksen maku. Onneksi näin ei ollut Hanoin kohdalla, vaan järkevästi 80-luvulle painottuvan ensimmäisen lätyn tähtihetket Tragedyineen ja Don´t You Ever Leave Meneineen saavat ihan vertailukelpaisia kilpasiskoja 2000-luvulle siirtyvältä kakkoslevyltä. Toki soundissa on tapahtunut muuttumista, eikä Hanoin meininki ole aivan sellaista nuorta kapinaa kuin alun alkaen. Silti People Like Men, Fashionin ja nimibiisiksikin nostetun This One´s For Rock’n’Rollin parissa viihtyy lähes yhtä hyvin kuin bändin maineen luoneiden klassikoiden nosteessa. Harmi ettei 33 raidan kokonaisuus ole alusta loppuun ihan näin timanttinen.

Kyllähän Hanoi oli ihan eri bändi nyt kuin mitä se oli silloin. Silti comeback toimi ja katalokiin jäi tältäkin osuudelta mukavasti toimivaa täytettä. Ehkä nyt olisi sitten oikeasti aika siirtää bändi historian hyllylle ja siirtyä lopullisesti eteenpäin. Sitä ikuista spekulointia siitä olisiko Hanoi Rocks oikeasti lyönyt läpi jos Razzle ei olisi noussut kännisen Vince Neilin kyytin, sitä on varmaan turha jatkaa. Biisintekokyky ja rock-glamour yhtyeestä ei siinä samalla kuitenkaan kadonnut mihinkään. Se on todistettu. Varmasti sedät jaksaa edelleen heilua, mutta jos itse koetaan että hommasta on uuden löytämisen kipinä katoamassa, silloin päätös lopettaa on oikea. Hanoin ruumiinvalvojaisten soundtrack ei tirauta kyyneleitä, vaan pistää puntin vispaamaan. And that´s rock´n´roll!