Julkaistu: 10.12.2008
Arvostelija: Tommi Saarikoski
Lady Lasol
Jo 1980-luvun alussa perustettu Kuolema on saattanut kaikki studionauhoituksensa ja tämänvuotisen live-vetonsa yksiin kansiin. Ilmeisesti kyseessä on jonkin sortin kulttuuriteko, sillä jotkut yhtyeen julkaisuista ovat olleet loppuunmyytyjä jo pidemmän aikaa. Mistä Kuolemassa on sitten kyse? Yhtyeen ja kokoelman nimi paljastavat oikeastaan kaiken olennaisen, eli äärimmäisen brutaalia hardcorea veivataan ja sanoitukset ovat kaukana hempeästä lemmenlyriikasta.
Kuoleman kappaleet ovat keskimäärin alle minuutin mittaisia, rupisin soundein varustettuja raivonpurkauksia, joissa komppiryhmä sahaa minkä soittimistaan ehtii ja laulaja rääkyy kuin sydänhalvauksen saanut Nasse-setä. Äänitaiteilija Ilen mielenkiintoinen artikulaatio takaa lisäksi sen, että on täysin kuuntelijan mielikuvituksen varassa, mitä biiseissä sanotaan. Albumin takakannen biisilistassa onkin enemmän informaatiota kuin musiikissa itsessään.
Oikeastaan näin äärimmäistä musiikkia on täysin turhaa arvostella millään asteikolla, sillä tästä joko pitää tai ei. Vaikka itse en tätä osaa arvostaa, olen varma, että alan harrastajien mielestä tämä on suurin piirtein kovinta kamaa ikinä. Mielenkiintoisena matkana äärilaidan hardcoreen tämä käy erinomaisesti, mutta lopun viinantuoksuinen keikkataltiointi on jo hieman liikaa.
Jo 1980-luvun alussa perustettu Kuolema soittaa äärimmäisen brutaalia hardcorea ja sanoitukset ovat kaukana hempeästä lemmenlyriikasta.
Kotisivut: www.myspace.com/kallioonkuolema
(Päivitetty 10.12.2008)