Julkaistu: 10.12.2008
Arvostelija: Jarmo Panula
Lambada-Levyt
Hebosagilin ja Viisikon splitistä kertoo jotain se, että viiden biisin sisällä kappaleiden pituudet vaihtelevat kahdeksastatoista sekunnista neljääntoista ja puoleen minuuttiin. Tai se, että levyn ilmestymistä janonneet fanit olivat kuin myrkyn nielleitä, kun levystä ei ollutkaan saatavilla vinyyliversiota. Eli aika äärirajoilla puuhastellaan.
Ensikuuntelusta seurasi jopa pieni alkujärkytys: eihän näin vittumaisen ja tekemällä tehdyn kuuloista marginaalimusaa voi olla olemassakaan! Pienen sulattelun jälkeen levy kuitenkin avautui heti seuraavalla pyörityskerralla ja onnistuin raapustamaan muistiin ensimmäiset huomioni. Ihan sekopäinen levy Hebosagil/Viisikko silti on, sillä näin kauaksi kaupallisuudesta on varmasti ollut jopa haastavaa päästä.
Hebosagilin pelinavaus Tahdon kuolla myrkkyyn yksin purkaa ahdistustaan painostellen vaatimattomasti kahdentoista minuutin verran niin järjettömällä särömäärällä, että se on jo oikeasti siistin kuuloista. Poikkeuksellisesti suomeksi esiintyvä bändi vetää raskaasti ja rujosti kiehtoen äärimusiikin ystäviä paikoin ärsyttäväksi käyvästä huutolaulusta huolimatta. Viisikko jää sitten selvästi toiseksi huonommilla soundeilla, laulajalla ja biiseillä. Musiikillisesti päämäärätöntä vetoa, joka tiputtaa tämän kokonaisuutena ihan kuuntelukelpoisen split-teoksen kokonaisarvosanaa roimasti.
Kokoelmia koti-Suomesta ja suuresta maailmasta.
Kommenttien keskiarvo:
