Julkaistu: 27.12.2002
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
Bonnier
Norjalainen hiphop-posse Paperboys iskee levyllisen engelskalla tykitettyä hoppia tiskiin tuoreella No Cure For Lifellaan. Hyvinkin tunnelmallisista bileräpäytyksistä, kuten juokseva Last Lieutenants ja rhythm n’ bluesin parhaista elementeistä ammentava tykki sinkkuhitti Barcelona, mennään jo levyn avaavassa Introducing... -raidassa melko hyökkäävään räpäyttelyyn. Punaisena lankana voisi pitää makeiden ja svengaavien taustojen ansiosta hyvin koossa pysyvä jatkuva jamittelumeininkiä, joka koko levyn osalta pitää niskan liikkeessä ja lantion pyörimässä. Levy on saanut Norjan hiphopkansan levyliikkeisiin ja eiköhän tämä kotimaassakin ainakin himoikkaimmat hiphopympyrät valtaa.
Hattua pitää nostaa tavalle, millä lehtipoitsut hyödyntävät erilaisia musiikillisia elementtejä bilehiteissään; Espanjan corridojen tuoksua huokuva kitara Barcelonassa, makeat samplet ja alkuspiikit Put It Onissa, In Between (Duets)in miksattu värinälaulu... Herätyskellolla starttaava One Of Them Days pianotilutteluineen ja puheluineen on todella asiallista kamaa, samoin yökerhosavuinen Feel It. Rutosti levyn raavintaa kuulee myös, etenkin Trust Me ammentaa levysoitinkikkailua. Remix-versio Barcelonasta on melko tykki tanssilattiakilleri. Myös hyvällä maulla valitut vieraat Keith, Kleencut, Critics ja Madcon vakuuttavat tehden osaltaan No Cure For Lifesta varteenotettavan ehdokkaan pohjoismaisen hiphopin eliittiin asti.
Bonuksena levyltä löytyvät myös videot Barcelonasta (aurinkoista rantafiilistelyä) ja Moving On Upista (kopiofirmafiilistelyä ja trukilla cruisailua). Silti: Tyylikästä toki ja toimivaa sieltä paremmasta päästä, mutta lopulta jää tämäkin aika perushiphop-albumiksi ilman sen suurempia läpimurtoja tai erikoisuuksia. On toki upeaa, että pohjoismainen rytmimusiikki kukkii ja kukoistaa kasvavassa määrin. Paperboys rappin on tha microphone...
Kommenttien keskiarvo:
