Merikastanja: Moss Green Narancha

Tursas

Merikastanja luo pääosin akustisin instrumentein peikkomaailmansa äänikuvaan ajattomalta tuntuvaa täytettä, josta ulkopuolisten voi olla vaikea saada tolkkua. Lämpimästi maustettu ja eksentriseksi muuttuva folk sekä tarinat peikoista ja muista maailmoista ovat Merikastanjan musiikin ja ilmaisun ydin.

Parhaimmillaan meno on hulvatonta. Paviljong on hieno kappale, jossa yhdistyy etelämaalaiset rytmit sisäänpäin hengittävään tunnelmaan, joka nousee kesäisesti melkein kattoon. Recycling lives raikaa sisilialaisesti maalaillen ja Soil muuttuu minimalistisesta alusta nopeatempoiseen laukkaan, joka ei jätä kuulijaa nysväämään paikoilleen. Vastapainona vauhdikkaammille hetkille Korento on kaunis banjon kanssa kahdestaan vietettävä tuokio.

Levy on mielenkiintoinen mutta sen ongelmana on pituus. Kolmeentoista kappaleeseen mahtuu liikaa yksinomaan sisäänpäin kääntyvää näpertelyä ja liian samankaltaiseksi muuttuvaa pienimuotoista tunnelmointia. Vaikka Merikastanja osaa hienosti päästää irti ja antaa tunnelmien viedä mukanaan sekä tarvittaessa rauhoittua, alkavat kappaleet pidemmässä juoksussa toistaa itseään. Pienempinä annoksina tämäkin levy olisi huomattavasti miellyttävämpi. Huono se ei silti ole.

Merikastanja on ennen kaikkea mielenkiintoinen tuttavuus. Pienen tutustumisjakson jälkeen Moss Green Narancha päästää maailmaansa. Outous ei häiritse, biisit ovat monimuotoisia ja liudalla erilaisia instrumentteja Merikastanja on pääosin itse luonut maailman, jonka herkkään erikoisuuteen uppoaa mutta jonka paikoitellen melko iloiset rytmit hulvattomasti korostavat sitä, että jopa tarkoituksellinen erikoisuus on kiinnostavampaa kuin tyhjänpäiväinen ajankohtaisuus.