Lassi: Lauluja menestymisen vaikeudesta

HÖH

Turkulainen Lassi Rajala esittelee viiden biisin eepeellään suomenkielistä poprockia, tosin maistiaisia kauniin tunnelmallisesta iskelmämaailmasta tarttuu myös kosolti korviin. Lassi vastaa yksinään biiseistä ja soitosta, vaikka live-esiintymisiä varten kaivetaankin kuulemma esiin munakas taustaorkesteri. Niin oikein.

Tyylikkäällä ulkoasulla varustetun levyn avaa kokonaisuuden rockein raita, komea Ullakolla. Lassin ääni on komea ja selkeä, kappale juoksee tarttuvasti ja tarinaa kuunnellessa tulee itsekin haikailleeksi pölyistä ullakkoa, johon sulkeutua piiloon maailmaa täynnä pettymyksiä. Zen Café/Neljä Ruusua nousee helposti mieleen kakkosraidasta Laulu sinusta, kertosäe syleilee iskelmämaailmaa. Aaa, kuinka kaunis oletkaan, sinut tahdon yöksi viereeni... Aito romantikko on äänessä. Mua päivät nää oksettaa, toteaa Lassi kauniilla pianovoittoisella slovarillaan. Hienoja tunteella rakennettuja biisejä kaihoavalla tunnelmalla.

Rokkimeininkiin päin siirrytään taas Johtotähdellä, kappale vaanii säkeissä efektisellä laululla riffitellen kertosäkeeseen. Sinänsä ihan mukiinmenevä kappale, mutta kertosäe käy pidemmän päälle turruttavaksi. Lassin musiikkimaailma on kaikkinensa kaunis nykypäivän versio suomalaisesta melankoliasta oikein käytettynä. Jotain sukulaissielukkuutta Ville Leinosen kanssa nousee minun korviini, etenkin upealla päätösraidalla Laulu menestymisen vaikeudesta. Taivas on täynnä lyijyä... kerro kuinka sä tunsit mut.. kerro kuinka sä tiesit mun etsivän... suojaa... tään kellarin. la-la-la-la-la-laa-la-laa. Lassi onnistuu iskemään sanomallaan meikäläisen tunteikkaaseen sisimpään, enkä usko muidenkaan aivan tunteettomiksi jäävän. Radioon ja pitkäsoittoa tulemaan! Parhaat palat ovat Lassilta uskoakseni vasta tulossa, mutta kyllä näilläkin jo kelpaa fiilistellä.