Oasis: Dig Out Your Soul

Big Brother

Okei, Definitely Maybe ja Morning Glory olivat viime vuosikymmenen helmiä. Niitä on turha enää odottaa monet haaksirikot kokeneelta manchesteriläisyhtyeeltä. Vaikka toki unelmia saa aina elätellä eikä minulla ainakaan olisi mitään sitä vastaan että Oasis tekisi uusia Cigarettes & Alcoholeja tai Live Foreverejä. Aika hiljaista on joka tapauksessa ollut sillä rintamalla. Eikä tähän asetelmaan tuo muutoksia myöskään Dig Out Your Soul.

Silti uusi Oasis-levy ei ole lainkaan sieltä heikoimmasta päästä. Soundissa on fiksusti palattu pois pilviin asti ulottuvasta stadion-ponnesta takaisin juurevamman ja rouheamman rock-särön turvalliseen ja toimivaan syleilyyn. Myös turha takakireys on poissa ja levy kuulostaa jopa rennolta. Vaikka biisinteko-vastuuta on jaettu bändin sisällä, on touhussa alusta loppuun selkeä Oasis-leima. Soundipolitiikasta voi siis vaihteeksi nostaa hattua. Ongelma on sitten taas se perinteisin – vaikka perusasioiden ja vahvuuksien äärelle on palattu, ei luovasta kynästä ole irronnut todellisia täysosumia. Dig Out Your Soul kuulostaakin lähinnä siltä, kuin joku keskilahjakas Oasis-wannabe-bändi koittaisi saada debyytilleen taltioitua aidon Oasis-soundin, onnistuen siinä mutta unohtaen sen mikä teki Oasiksesta yhden 90-luvun valtiaista. Parikymppisten työväenluokan poikien eittämättömän biisivainun…

Esimerkiksi Waiting For The Rapture on niskaa liikkeelle laittava, mukavan koukukkaasti kasvava ilmava junttaus, jossa leveiden hartioiden annetaan myös herkistellä. Hyvä biisi, muttei loistava. Samoin The Shock Of The Lightning toimii. Haikean rauhallinen I´m Outta Time on levyn parhaimmistoa ja yksi Oasiksen viime vuosien harmonisimmista ja kauneimmista sävellyksistä. Efektisen utuinen (Get Off Your) High Horse Lady on hauska, kun taas tummahko Falling Down jumahtaa hieman. Psykedeelinen To Be Where There´s Life on hyvä biisi, joka lähtee aika kauas siitä perinteisimmästä Oasiksesta. Tiedä sitten olisiko ”happorokki” pidemmän päälle yhtyeen omin juttu, mutta pienenä annoksena toimii hyvin. Joka tapauksessa, itse pidän enemmän suoraviivaisemmasta baari-Oasiksesta kuin huuruihin päänsä hukuttavasta pyörteilijästä. Kaiken kaikkiaan Dig Out Your Soul on hyvä levy, jota kuuntelee ihan mielellään useammankin kerran. Mitään todellisia yllätyksiä tai maailmaa kääntäviä klassikkoja se ei silti tarjoile.