Koruton: Koruton

Protain Tuotanto

Koruttomman samanniminen albumi on rehellistä suomirockia. Neljää Ruusua ja Don Huonoja väitetysti kuunnelleet miekkoset osaavat säveltää, sanoittaa ja soveltaa juuri muottiin kivasti mahtuvia kappaleita. Radio Nova -linjalla liikkuva musisointi välttelee riskejä tai poikkeavuuksia. Sävellykset, biisien kaavat, sovitukselliset ratkaisut ja oikeastaan koko paketti on kaikesta ylimääräisestä kikkailusta riisuttua, suoraviivaista ja vähänsanovaa musiikkia, joka ikäväkseen on kuin suoraan suomirockgeneraattorista. Älkää kuitenkaan käsittäkö väärin; tässä ei ole mitään pahaa. Se on vain mielikuvituksetonta.

Sanoitukset käsittelevät perinteisiä teemoja käyttäen jopa melko perinteisiä kielikuvia. Joskus rimat alittuvat niin että Agricola kääntyisi haudassaan, jos tietäisi miten kieltä käytetään. Kun turhuuden näyttämön valot sammuvat tai elämän tien pinta on liukas, tietää yhtyeen valinneen sen reitin, joka parhaiten vie kansan syvien rivien sydämiin. Totuus elämästä löytyy sinun sisimmästä, laulaa Antti Kuisma, ja osuu naulan kantaan. Yhtään vähempää ei voisi kuulijalta vaatia.

Kun toiseksi viimeisessä biisissä laulukieli vaihtuu italiaksi, on meininki melkein tyylipuhdasta Ramazottia enkä voi kuin surkutella. Olisi ollut edes italo-iskelmää.