Old Reino: Tulkaa köyhät pernavoille - kaikki mausteet!

Karkia Mistika

Kun yhtye on kulttimaineessa, siihen on yleensä hyvä syy. Kyse on siitä, ettei materiaali uppoa suurempaan yleisöön tai edes siihen kriittiseen massaan, joka nostaa nimen puolittain tunnetuksi (muttei välttämättä hyväksytyksi tai arvostetuksi). Kun Kai "Kuukkarin kreivi" Palomäki laulaa herkän tunnelmoivan rytmin ja ujeltavan särökitaran päälle "Vinetto-huikan ja kebabin jälkeen päällesi paskansin, unohtaa en voi mä ilmettäsi, simapläsi", on selvää, ettei liikuta mainstreamissa.

Porilainen Old Reino vaikutti 1990-luvulla ja, Kreiviä lainatakseni, teki "pari levyä, soitti sata sontaa keikkaa, pari hyvää ja pari biisivideoo". Nyt sen pääteos Tulkaa köyhät pernavoille (1993) on julkaistu uudelleen. Levy sisältää yhdeksäntoista biisin verran rockia, jota ei ole soitettu kieli poskessa vaan kieli perseessä. Musiikillisesti levy on itse asiassa monipuolinen; löytyy perusrockia (Reparock, Jyräkyrpärokki), iskelmää (Matkamuistoja), pseudolattaria (Meriketunvitunnahkalakki), folkkia (Ponihäntäiset tytöt, monivammaiset) ja tyylipuhdas saaristolaisvalssi (Kivinen ankkuri). Sekä oudompaa kamaa, kuten Rasmusnallen musta maanantai, joka lähentelee jo YUP:n tuotoksia. Bändi, jossa Kreivin lisäksi soittivat basisti Mika Kuusisalmi, rumpali Juha Rekko sekä kosketinsoittaja Kalevi Poretie, oli useimmiten ehkä hiukan amatöörimäinen mutta toisinaan taitavakin.

Kulttikamaa Old Reinosta tekevät sanoitukset. Härskiyttä on, mistä arvion alussa yksi esimerkki. Myös kohtuullisen nasevia oivalluksia löytyy -- ne on vain puettu kaapuun, joka karkottaa suurimman osan ihmisistä. Ei Old Reino kovin graafista ole, sen tekemisissä on jotain samaa hellyttävyyttää kuin salaa kiroilevassa pikkupojassa. Ja sehän kauhistuttaa useimpia, vaikka jokainen meistä tuntee ruumiintoiminnot ja eritteet yhtä hyvin. Parhaimmillaan musiikin ja sanoitusten yhdistelmä koskettaa, kuten oikeasti hienossa ja koskettavassa kappaleessa Täti-Elvis (ottopoika).

Ja ne mausteet? Neljätoista live- ja treenibiisiä, jotka Pentti Dassum kaivoi arkistoistaan. Jopa termi "no fi" on näiden näytteiden äänenlaadusta puhuttaessa hillitöntä liioittelua. Ne eivät tuo mitään lisäarvoa alkuperäiselle levylle, joka on osa (länsi-)suomalaista underground-musiikin historiaa. Tulkaa köyhät pernavoille on epätasainen ja heikoimmillaan rasittava, eikä sitä voi suositella kovin monelle. Jos ruman sanan sanominen ja vittumaisen suora asenne eivät pelästytä, Old Reino voi hyvinkin olla juuri sinun juttusi.

Kommenttien keskiarvo:

Tuomas kommentoi 25.07.2013:

Pisteet:

Viiden vuoden jälkeen voin todeta olleeni väärässä vuonna 2008. En tiedä, pidänkö loppujen lopuksi Old Reinon musiikista yhtään enempää tätä nykyä, mutta niin moni Tulkaa köyhät pernavoille -levyn kappaleista on jäänyt päähän soimaan, että katson aiheelliseksi muuttaa mielipidettäni. Laulajan äänestä en edelleenkään välitä – siinä on jotain likaisen pornahtavaa ja liiallista läheisyyttä - mutta kun hän hönkii lukevansa "mieluummin Karvista, kuin typeriä rakkauskirjeitäsi, simapläsi", on pakko antautua. Siksikin, että se soi päässä vuodesta toiseen.