Julkaistu: 31.10.2008
Arvostelija: Mikko Heimola
Spinefarm Records
Alussa on uliseva tuuli, ja kitaran näppäilyä. Kaksi minuuttia, ja säröriffi putoaa niskaan rumpujen kera. Jylhää on. 4.50 utuillaan taas runonlausunnan merkeissä. Seitsemässä minuutissa on mörinän ja särön vuoro,
ja tuplabasarien.
Jos Plague of Butterflies ei vakuuta sinua kymmenessä minuutissa, ei se sitä tee sen jälkeenkään. Tunnelmointi ja melorunttaus vuorottelevat parin minuutin välein koko 35 minuutin matkan. Välimuotoja ei ole. Miksi Mikko Kotamäki uskaltaa öristä vain, kun taustalla pauhaa
särövalli?
Ja miksi teos on näin huono? Koska se on soundtrack-projekti, veikkaan. Musiikki ja tanssi lie helpoin sovittaa yhteen, jos molemmat osapuolet pitäytyvät helposti kommunikoitavassa dramatiikassa. Halpaa se on silti.
Levyn täytteeksi on liitetty demoversiot neljästä debyytin biisistä, ja ne kuulostavat nimivetoon verrattuna yllättävän raikkailta.
"Suurimmat vaikuttajat on varmaan nämä perinteiset My Dying Bride, Candlemass jne. Itse kuulen siellä vähän ehkä Katatoniaakin ja toiset Opethia."
Swallow The Sun on hitaasti liukunut alkuaikojen puhtaasta doomista ensin kohti doom-deathin kenttiä ja sittemmin vieläkin melodisempaan metalliin. Bändin soundi on massiivinen ja tyyli on hiotunut levy levyltä yhä teknisemmäksi, kontrastien lisääntyessä koko ajan.
Linkit:
swallowthesun.net
facebook.com/swallowthesun
instagram.com/swallowthesunofficial
(Päivitetty 13.5.2024)