Zoomonk: Milk Drops

Kitarasta, laulusta ja rumpukoneesta vastaavan Petri Parkkalin ja basisti Tommi Loipon muodostama on mennyt vahvasti eteenpäin. Nyt tummalla säröjunnauksella junan lailla etenevä, puolikuiskaavalla laululla koristeltu thrash-elektro-rock alkaa saada yksittäisiin biisinsä sellaista imua että bändin murtautumista laajempaankin tietoisuuteen sopisi odottaa.

Hiukan samoilla esikuvilla toimivista kotimaisista tämän hetken indie-suosikeista I Was A Teenage Satan Worshipper on mennyt riehakkaasti hymyilevästä lego-elektrostaan hiukan samanlaiseen junnaavaan rocksärösuuntaan. Tuore tulokas Joensuu 1685 taas on tallaillut jo debyytillään samankaltaisia maisemia. Zoomonkin kuudes levytuotos alkaa päästä olennaisen eli oikeasti tarttuvien biisien pariin, joten vertaamisessa edellä mainittuihin tarkoitetaan nimenomaan jonkinasteista sukulaissieluisuutta, ei esikuvia. Toki kaikilta kolmelta yhtyeeltä löytyy perustuksestaan samoja nimiä.

Hetkittäin teolliset kaiut vievät Monkit suoraan Einstürzende Neubautenin taka-ovelle, välillä taas homma juoksee alternative rockin ja tumman elektron ristisiitoksena kuin Primal Scream jossain kohtaa uraansa. Hetkittäin taas junnataan kuin Sonic Youth. Vaikka välillä ollaan katoamassa kaaoksen säröisiin pyörteisiin, mennään keskimääräisesti aika tarttuvalla ja riittävän kompaktilla kaavalla. Parasta Monkkia tämän viidentoista raidan kokonaisuuden seassa ovat hallitun kaoottinen, junnaavasti laukkaava Live Faster, eteerisemmin viipyilevä Hands Around My Throat, ärhäkällä riffittelyllä varustettu, hiukan jopa Chemical Brothersin mieleentuova Shine sekä etenkin tylysti jauhava Black Song. Hyvä.