Puisto-osasto: Asfalttikin voi pettää

Sunset Beats

Instrumentaali-hiphop on haastava genre. Parhaimmillaan se saa samaan aikaan jalan vispaamaan ja sydämen pumppaamaan, mutta useimmiten sen kohtalona on jäädä taustamusiikiksi. Johannes Silvoseen henkilöityvän Puisto-osaston Asfalttikin voi pettää asettuu johonkin välimaastoon. Puisto-osaston jazz-mausteinen tunnelmointi ei houkuta tanssilattialle, muttei ole myöskään pelkkää äänitapettia.

Hieno avauskappale Puiden alla tuo mieleen RJD2:n, ja muutoinkin tutut vertailukohteet pongahtavat mieleen. Vaikka persoonallisuudessa on toivomisen varaa, on kuuntelukokemus selkeästi positiivinen. Kappaleiden nimet, kuten Kesäbiisi, Täydellisessä puistossa ja Vaarallinen juhannus, kertovat paljon levyn letkeästä yleistunnelmasta. Kesäisen puistokaljoittelun taustamusiikiksi Asfalttikin voi pettää olisikin liki täydellistä, mutta kotikuuntelussa jää kaipaamaan koukkuja ja tarttumapintaa. Parhaiten kotioloissa toimivat tummemmat tunnelmat, kuten Taloja ja varjoja –kappaleen synkkä pahaenteisyys.

Asfalttikin voi pettää on tervetullut lisä sekalaatuiseen suomihiphop-julkaisujen joukkoon. Aitojen instrumenttien käyttö erottaa Puisto-osaston positiivisesti makuuhuone-samplaajista, mutta paikoin taustojen päälle alkaa toivoa osaavan MC:n ääntä ja sanomaa. Saattaa kuitenkin olla, että levy tulee kaivettua esiin, kun ensi kesän ensimmäiset päivät tekevät tuloaan.