Julkaistu: 30.10.2008
Arvostelija: Tommi Saarikoski
Sony BMG
Carmen Gray tuntuu olevan jonkinlainen väliinputoaja kotimaan rock-kentässä. Yhtyeellä ei ole takanaan kriitikoiden tukea, muttei toisaalta suurta kaupallista menestystäkään, kuten monilla kaltaisillaan. Ryhmän esikoislevy oli ihan toimiva sekoitus Bon Jovia, Guns N´ Rosesia ja 1990-lukulaista rockia ja seuraajansa jatkaa täysin samoissa tunnelmissa - niin hyvässä kuin pahassa. Laulaja Nicklasin ärsyttävän makeileva englannin lausunta on ennallaan, ja bändi veivaa kuin 2000-luku ei olisi koskaan alkanutkaan.
Energiaa yhtyeellä tuntuu olevan, mutta jo avausraita Honey Child lipsahtaa väkinäiseksi yliyrittämiseksi. Seuraavat kappaleet ovat kuitenkin jo paremmin kasassa, ja osoittavat, että yhtyeen kannattaisi puolivillaisen rockauksen sijasta keskittyä melodisempiin tunnelmiin. Sinkkujulkaisut At The End Of The Rainbow ja Sacrifice ovat myös levyn kohokohtia. Höpsön pianomelodian avulla koukuttava Sacrifice olisi todennäköisesti esimerkiksi Negativen käsissä suuri radiohitti.
Carmen Grayn ongelmaksi muodostuu kuitenkin oman persoonan puute. Yhtye kyllä lainailee tyylikkäästi muiden melodioita ja lyriikoita, mutta Welcome To Graylandiltä on vaikeaa löytää mitään, mikä olisi leimallisesti Carmen Grayta. Bändi hallitsee isojen kertosäkeiden kirjoittamisen jalon taidon ja kaikki asiaankuuluvat kliseet ovat hallussa, mutta tähän poppoon paukut loppuvatkin.
Tummapintaista rokkia soittava kotimainen yhtye.
Kotisivut: www.carmengray.net
(Päivitetty 30.10.2008)
