Jackripper: Broken

Kokkolasta ulospäinsuuntautuva Jackripper sekoittaa bluesrockin ja kasarihevin tuhteja riffejä soittotaidolla, unohtamatta kuitenkaan genren peruskliseitä. Kliseethän ovat loppuunkoluttuja sen takia koska ne toimivat, mutta suurimmaksi osaksi ne ovat myös pitkästyttäviä. Texasbluesia on useimmiten ilo kuunnella, mutta silti jokaisesta kuulemastaan odottaisi löytävänsä jotain genreä rikastuttavan omaperäistä.

Yhtyeen Broken –debyytti tarjoilee harvinaisen vähän sisuskaluja sykähdyttävää materiaalia. Kappale Running Awaykin lauleskelee niin röyhkeistä kliseistä ja kuluneesta maailmankuvasta, että voisi luulla kyseisen yhtyeen olevan Axl Rosen luotsaama. Viski ja kokaiini tietysti kuuluvat jokaisen suomirokkarin aamupalaan, mutta jotenkin se ei istu laulaja Känsäkankaan suuhun.

Flying osoittaa ettei Kingston Wallin tuotanto ole miehille tuntematonta, mutta vaikutteista huolimatta on kappaleen riffissä jotain rehellisen omaa. Tästä plussaa. Kahteen kertaan levyllä esiintyvä Boystown (toinen akustinen) on kyllä toisen kerran liikaa. Akustinen versio ei tunnu omalta versioltaan ja kappaleen löyhähkö sanoma välittyy jo yhdestäkin. Mielenkiintoista olisi ollut myös kuulla enemmän bändin nimen esikuvaan liittyviä mytologiaralleja. Kokaiinihuurut ja hevistelyt peittivät nimittäin ne vähäiset alleen.