Deerhoof: Offend Maggie

Kill Rock Stars

San Fransiscon Deerhoof jatkaa uutukaisellaan suunnilleen siitä mihin tätä edeltäneellä Friend Opportunityllä jäätiin. Hervoton yhdistelmä tarttuvaa poppia ja äkkiväärää kokeellisuutta on kaava johon myös Offend Maggie luottaa, ja hyvinhän se näyttää toimivan.

Miellän Deerhoofin vahvasti Guided By Voicesin hengenheimolaiseksi: kumpikaan ei tuhlaile hyviä koukkuja tai ideoita toistamalla ylenpalttisesti kertosäkeitä (onko se edes kertosäe, jos se ei toistu?) tai survomalla kappaleisiin osia, jotka suurimmaksi osaksi ovat vain edellisten toisintoja. Sen sijaan molemmat näyttävät heti korttinsa ja siirtyvät seuraavaan jakoon, usein saman kappaleen sisällä. Deerhoof ei kuitenkaan venytä tätä Guided By Voicesin ADHD-levyjen tasolle, vaan luo maltillisesti omaa näkemystään.

Offend Maggie on jotakuinkin Friend Opportunityn kauniimpi vaan ei yhtä persoonallinen kaksonen: molemmat sisältävät samankaltaista materiaalia sillä erotuksella, että uudemmalla kaikista jyrkin kokeellisuus on jäänyt pois ja vastapainoksi poppisormi herkistynyt entisestään. Paikoitellen liikutaan aivan klassisen popin ytimessä stemmalauluineen ja erittäin tehokkaasti päähän jäävine melodioineen. Toisessa ääripäässä on kitaramelun alkeita ja hieman erikoisempaa rytmittelyä.

Kaikessa on kuitenkin tasapaino. On vaikeaa ja jopa täysin turhaa miettiä onko tässä enemmän poppia vai kokeellista rockia. Molempia löytyy mutta tyylin vaihtelut kappaleiden sisällä tuntuvat niin luonnollisilta, että tulee lähinnä ihmetelleeksi, miten soinnin luontevuus ylipäätään on mahdollista.

Deerhoofin viehättävin osa-alue on edelleen Satomi Matsuzakin paikoitellen erittäin lapsenomainen laulu sekä hänen lastenlorumaiset, yksinkertaiset ja välillä kovinkin toisteiset tai tiettyjä sanoja ja lauseita hokevat tekstit. Osa teksteistä lauletaan englanniksi, osa japaniksi ja tässä toteutuu samanlainen erilaisten maailmojen kohtaaminen kuin musiikissa muutenkin. Basket Ball Get Your Groove Back on minimalistinen, toisteinen ja melkoisen absurdi teksti koripallosta, jollaista ei joka yhtyeen levyltä voisi löytää, eikö tämäkään ole kuin yksi esimerkki. Levyn kohokohdaksi nousee kolmen peräkkäisen kappaleen suma: eteerisen kierosti rokkaava My Purple Past, kauniin harmoninen Family Of Others, sekä törkeän tarttuvasti leijaileva ja ärsyttävän mukaansatempaavasti nakuttava Fresh Born. Levy on kauttaaltaan linjakas, eikä se sisällä yhtään hutia.