Jotain hyvin Ismo Alankomaista on Foto –yhtyeen keulahahmon Foton tulkinnassa. Eikä niinkään itse äänessä, vaan siinä mitä sanotaan ja miten. Yhteneväisyyttä on myös soitannon rauhallisemmissa sävelkuluissa sekä itämaisissa ja akustisissa mausteissa, muuten mennäänkin melko paljon raskaammalla kuormalla. Seitsemän biisin demon materiaali on vuosituhannen alusta ja kertoo yhtyeen linjasta olennaisimman.

Pääasiassa Foton luomat kappaleet nojaavat melko paljolti herran lauluun, säröä löytyy myös sekä mukavia hypnoottisia juoksutuksia. Biiseistä vauhdikkaasti etenevä Ilosanoma ja elämän rajallisuutta pohtiva rauhallinen Pälvikalju lähenee jäivät mieleen, mutta hitit kuullaan heti kärkeen. Kauniista akustisesta kitaraballadista mahtipontiseen juoksuun yltyvä Etanat starttaa levyn lupaavasti. Kertosäeosasta nousi paljolti mieleen CMX:än Pyydä mahdotonta. Komeaa, mutta melko sekavaa. Myös akustisella starttaava, hypnoottisesti leijaileva Niin kuin ennenkin vakuuttaa. Ismon tuotokset jostain Taiteilijaelämää -hitin ajoilta nostavat päätään takaraivossani. ...ja maailma pyörii niinkuin ennenkin.... Mainittava on vielä riehakas Vanhat ja viisaat, jonka kertosäe tippuu hyvin.

Mikä jottei kansalle tippuisi Alangon kieron miehen ja Cloaca Maximan musiikin naapurustosta ponnistava orkesteri? Tarjontaa toki riittää, mutta demoksi tämä on melko toimiva. Bändin nimi ei kyllä minulle oikein toimi. Odotan silti kuulevani yhtyeestä jatkossakin.