Klaus Thunder & Ukkosmaine: Salamasiskot, salamaveljet

JUKI

Joensuulainen ysärielektron halpis-maailmaa hilpeällä omalla persoonallaan hämmentävä Klaus Thunder & Ukkosmaine pistelee jo kolmannen levynsä ilmoille. Takatukkaan, karvaiseen rintaan ja hämmentävän tyylikkään tyylitajuttomaan kasari-överi-rensseleihin luottava kaksikko on valloittanut yhä suuremman yleisön etenkin riehakkailla keikoillaan, joilla Klaus Thunderin poseeraus-keekoilu yhdistyy oivasti yhtyeen oikeasti tarttuvien biisien komeaan melodisuuteen ja sanoitusten aitoon romantiikkaan. Myös levymuodossa kaksikko on parhaimmillaan omaa luokkaansa. Liian usein ja jokaiselta levyltä tuntuu silti löytyvän myös sitä hiukan toistaitoista materiaalia, joka auttamatta jää jälkeen tähtihetkistä. Mikään loppuunkaluttu luu Ukkosmaineen hillitön draivi ja biisikynä ei silti vielä ole. Onneksi.

Yhtyeen ihanan vaaleanpunaisen salamatunnuksen viimeistään lanseeraava Salamasiskot, salamaveljet alkaa aika tummasti syna-tiluttelevalla Ukkosmaineeseen, joka ei vielä oikein yllä bändin parhaimmistoon vaikka leijailevan helisevä kertsi nostaakin hymyn huulille. Mansikkakausi nostaa fiilistä, seuraavan Sydän-kappaleen jäädessä hiukan tönköksi huolimatta hyvästä laukastaan. Hiustesi tuoksu nostaa taas käyrää, vaikka pitääkin sisällään myös aivan selvää Bat & Ryyd-sanailua. Levyn parhaimmistoa on selkeästi On/Off, jossa Ukkosmaineen kasvatus yltää loistavuuteen. Turpa kiinni, Mozart! pitää samoin sisällään levyn ykkösmatskua, mutta jää säkeissään hiukan paikalleen jauhamaan.

Pussailumetsä ja Suvituulinen jäävät ihan kivan tasalle, samoin laahaava Sydämeni jäi sovituskoppiin. Onneksi Tilkkutäkin alla menee kipakammin, tosin melankolian kautta. Edelleen yhtyeen vahvuuksia ovat juuri se aito romantiikka ja tehokeinojen ”halpuudesta” huolimatta komea melodian ja melankolian taju, joilla Ukkosmaine nousee pelkän showbändin yläpuolelle. Silti kaksikko ei vieläkään ole saanut aikaan sellaista levyä, joka lentäisi alusta loppuun (ukkos)pilvissä.