Julkaistu: 17.10.2008
Arvostelija: Jani Ekblom
Johanna
En juurikaan välitä Maj Karmasta tai sen Kauniista Kuvista, en koskaan ole välittänyt. Rakkauden Liekistö - Vuk esittää Maj Karma -yhtyeen lauluja kuitenkin osoittaa, ettei syy tähän ainakaan täysin voi olla biisimateriaalissa. Vuk on nimittäin löytänyt viisi mainiota biisiä yhtyeen katalogista, ja tehnyt näistä todella hienot, alkuperäisiä huomattavasti mielenkiintoisemmat versiot.
Vukin eli Emily Cheegerin ilmaisun ja Karman materiaalin välille syntyy selvä ristiriita ja sitä mukaa mielenkiintoinen jännite, joka todella toimii. Siinä missä Karma luottaa kylmään, uskoo Vuk lämpimään ja siinä missä Herra Ylpön laulu tuntuu julistukselta, on Vukin laulu kuin rukous. On itse asiassa melko ironista, että Ylpön sanoitukset tuntuvat sopivan niin hyvin jonkun toisen suuhun. Tämän julkaisun kohdalla se johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että Vukin laulu on yksinkertaisesti todella kaunista kuultavaa. Ja vaikka Vukin versiot tuntuvat olevan järjestään riisutumpia kuin alkuperäiset, on niissä paljon enemmän sisältöä.
Vuk, jonka ympärille on ainakin yhden kappaleen ajaksi kasattu bändi, vie alkuperäiset osittain mainstreamiin kurkottelevat kappaleet takaisin marginaaliin ja tekee niistä intiimimpejä ja vaikuttavampia kuin alkuperäiset koskaan voivat olla. Polkuharmoonin johdolla Vuk loihtii yksin omat maailmansa biisien ympärille. Rukouksen harras tunnelma tuo mieleen virren mutta siinä missä virret ovat kuin kynnen alle tungettavia tukkeja, sujahtaa Vuk tajuntaan kuin toiveet paremmasta huomisesta tyhjille korville. Pasi sanoo -biisin epävireiseltä kuulostavan haitarin herkkyys sekä loppuaan kohden kasvavan Valaiden laulun massiivisuus yhdistettynä muuten riisuttuun estetiikkaan takaavat tälle ep:lle huomattavasti pidemmän eliniän kuin alkuperäisille esityksille. Levyn kattava mieletön jännite on jo itsessään paljon, mutta se yhdistettynä Vukin omaehtoiseen tulkintaan tekee hänestä yhden mielenkiintoisimmista artisteista tämänhetkisessä Suomessa.
"Musiikki on jotain mitä dEUS, P.J. Harvey ja Henry Rollins saattaisivat saada kimpassa aikaiseksi, kun soitinvalikoima rajattaisiin pääosin elektrovempaimiin ja metalliromuun", todettiin Vukista debyyttilevyn aikaan. Vuoden 2009 The Plainsillä Vukia (Emily Cheeger) säestää joukkio muusikoita. "Sovituksellisia ideoita riittää jokaiseen yhdeksään kappaleeseen roppakaupalla. Soundin ytimen muodostavat mielikuvituksellisten rytmitysten päälle kudotut urkukuviot, joita ajoittaiset kitarat ja erilaiset puhaltimet tukevat. Kaikki tämä pohjustaa kuitenkin Vukin itsensä kuulasta laulantaa, jonka ehdoilla edetään alusta loppuun saakka."
Kotisivut: www.myspace.com/vukmusic
(Päivitetty 28.04.2009)
Kommenttien keskiarvo:
En lähtisi korostamaan aivan noin voimakkaasti Vukin tulkinnan ylivertaisuutta verrattuna alkuperäisiin esityksiin. Toki Vuk on saanut luotua kappaleisiin erittäin "vukmaisen" tunnelman, mutta siinä missä jotain on saavutettu, jotain muuta on myös auttamatta menetetty.
On tietysti lopulta täysin makuasia pitääkö Karman katupunkimmasta otteesta vai Vukin lynchmaisesta outoilusta. Karma läiskäisee kuulijaa useammin kasvoihin, Vuk puristaa puolestaan vienommin - ja sujauttaa siinä samalla myrkkyä maljaasi. Itse pidän tässä tapauksessa ehkä aavistuksen enemmän alkuperäisistä näkemyksistä, olkoonkin että ne ehkä eivät voi koskaan saavuuttaa Vukin sfäärejä. Seuraavaksi Karma voisi vaikka versioida ep:llisen Vukin tuotantoa ja karsia siinä samalla turhia koukeroita pois, jolloin tulkinnat saattaisivat olla intensiivisempiä ja vaikuttavampia kuin alkuperäiset koskaan voivat olla.
Hieno idea kyllä tuo toisinkinpäin vetäminen. Ehkä odotamme Vukin seuraavaa levyä, ennen kuin marssimme Ylpön puheille.