Frank

Helsinkiläisen sleazerock-yhtye Sleazy Dreamin rakentamalle pohjalle perustettu Underground Attack liikkuu rouhean säröisen rockin maailmassa groovesti ja hikisellä haaralla. Yhtyeen omalla levy-yhtiöllään julkaisema 12 raidan debyyttialbumi nostalgisoi edeltäjäänsä nimessään, mutta on muuten siirtynyt hiukan puhtaampaan ja mietitympään soundiin. Kyllä Sleazy Dream siltikin hetkittäin särisee tukkoisuuteen asti. Tiluttelevasta säröriffeilevään yltävän kitararockin mausteina käytetään monenlaista lyömää, helistintä ja pianoa. Niinpä soundissa riittää kaikesta surinasta huolimatta myös väriä.

Piiskan karheassa haarassa kaartava laulu sopii touhuun mainiosti. Soitossa taas on mukavan kaartava melodiavaellus ja rutosti groovea. Avainasia eli tästä keitoksesta syntyvät biisit ovat sitten se todellinen kynnys – nouseeko UG-Attack joukosta harmaasta sävelkynällään? Valitettavasti nelikko ei eroa mitenkään erityisesti muusta juoksevasta ja tiukasta rock-tarjonnasta yksittäisillä biiseillä. Broken Dreamsin rauhallisempi ote saa toki hiukan höristämään korvia. Muutenkin yhtye vakuuttaa paremmin kun välillä malttaa rakentaa kappaleitaan myös rauhallisempien kaarien kautta. The Lastin kohdalla hiljaisuus menee jo hiukan liiankin pienille volyymitasoille. Biisien helposti kuusiminuuttinen kesto tekee tripeistä melkoisen raskaita ja löysää lihaa mahtuu tuohon sisälle aika paljon. Näistä vaelluksista pitäisi potkia se ydin esiin ja sitä sitten vielä teroittaa hieman. Nyt ei siis oikein nappaa mukaansa.