Kemistä ponnistava, rouheaa katurockia veivaava Slap Betty!-nelikko on kiteyttänyt tälle viiden kappaleen EP:lleen hyvin lajityypille olennaisen vauhdin ja vaaralliset tilanteet. Laulaja-kitaristi Teemu Ylinikan rouhea karheus sopii kokonaisuuteen hyvin. Ongelmaksi muodostuu persoonallisuus. Mitään uutta ennenkuulematonta, omanlaistaan näkemystä Betty ei onnistu haara-asennostaan marinoimaan eikä biisimateriaalista löydy yhtään kappaletta joka menisi sen ihan jees-osaston yläpuolelle. Peruskaura on hyvin pureksittu ja kaikki elementit ovat kohtuullisen hyvässä tasapainossa. Niinpä luulisi että tältä pohjalta niitä killereitäkin voi lähteä rakentamaan. Vielä tässä kohtaa Läpsäytys ei kuitenkaan aiheuta varsinaista reaktiota. Ehkä hiukan kääntyy katsomaan että kuka siellä ny oikeen läpsii…