Scars On Broadway: Scars On Broadway

Interscope

Scars On Broadway on yhtyeenä liki mahdottoman tehtävän edessä. Kuten hyvin tiedämme, Daron Malakianin ja John Dolmayanin muodostaman kaksikon edellinen yhtye System Of A Down nousi viimeisinä toimintavuosinaan sekä taiteelliseen että kaupalliseen huippumenestykseen. SOAD oli todellinen crossover-akti, joka Faith No Moren ja Rage Against The Machinen osoittamalla tiellä onnistui murtautumaan myös murkkakuntaisen metalli-yleisön ulkopuolelle. Tämä luonnollisesti aiheuttaa vertailua SOADin ja Scars On Broadwayn välille, aivan kuten kävi viime vuonna ilmestyneen Serj Tankianin soolodebyytin kanssa.

Ja tämä vertailu osoittaa vääjäämättä sen, että SOADin mahdin edessä SOB on aseeton. Yksi SOADin suurimmista valteista oli Tankianin kantava, julistuksellinen ja voimakas äänenkäyttö, joka loi Malakianin koukukkaille kappaleille oivallisen ja ennen kaikkea persoonallisen kehyksen. Malakianin ääni puolestaan on takakireä ja pitkässä juoksussa rasittava kuunneltava. Se mikä siinä häiritsi jo SOADin aikoina, häiritsee vielä pahemmin nyt. Malakian on loistava kitaristi ja biisinkirjoittaja, mutta yhtyeen keulakuvaksi hänestä ei ole. Jos tämän tosiseikan pystyy hyväksymään, voi samalla huomata että ei Scars On Broadwayn debyytti mikään huono levy ole. Pikemminkin päinvastoin, sillä ei Malakiankin kirjoitustaito ole mihinkään kadonnut. Mm. huikean hieno Kill Each Other/Live Forever olisi puolustanut paikkaansa jopa täydellisyyttä hipovalla Toxicitylla. Vastaansanomattoman upea on myös seuraavana vuorossa oleva Babylon, jonka rauhallisemmissa jaksoissa Malakianin ääni pääsee ensi kertaa oikeuksiinsa. Silti, en malta olla ajattelematta kuinka hienoilta nämä kappaleet kuulostaisivat Serj Tankianin laulamina.

Oli suhtautuminen Scars On Broadwayhin mikä tahansa, ei kuuntelija voi välttyä siltä tunteelta, että tässä haisee väliaikaisen terapiaprojektin lemu. Ymmärrettävänä tilannetta voi pitää, kun ottaa huomioon sen, miten pahasti Malakian jäi SOADissa Tankiankin varjoon, vaikka vastasi valta-osasta bändin materiaalista. Ehkä tämä on miehelle ominainen tapa saada osakseen se huomio, jonka saamisesta jokainen esiintyvä muusikko omalla narsistisella tavallaan on riippuvainen.

SOADin mahdollisen tulevaisuuden vuoksi täytyy vain toivoa, että Scars On Broadwayn levyn avausraita Serious ei ole suunnattu pistoksi Tankiankin suuntaan. Julkiseen loanheittoon kun en näiden miekkosten olisi ikinä uskonut sortuvan.