Joensuu 1685: Joensuu 1685

Bone Voyage

Helsinkiläinen trio onnistui kuulostamaan vaihteeksi tuoreelta ja innostavalta kotimaiselta yhtyeeltä jo heti ensi kerran kun yhtyeen näki livenä alkuvuodesta. Toki bändi kuulostaa samaan aikaan myös retrolta, tällä kertaa vain Jesus And The Mary Chainin säröisyyden ja sitä ennen The Velvet Undergroundin huuruisen särömaalailun hengessä. Psykedeelinen rock onkin sopivin tiivistys, mutta sekään ei välttämättä kerro kuin hitusen verran.

Kaikkien kolmen herran sukunimestä juontuva nimi ei viittaa Joensuun kaupunkiin, vaikka se nimestä ensinnä tulee mieleen. Myöskään musiikin selkeä sukulaisuus mainittuihin yhtyeisiin ei tee Joensuu 1685:stä mitään kopiokissaa, vaan yhtyeellä on selkeästi omannäköisensä visio aiheesta. Ja siinä kaikaa sumuisen särön ohella viipyilevä rytmi, hillityt meluvallit ja kaiken koristeena melodisen koukukas laulu. Siinä missä avausraita (You Shine) Brighter Than Light tervehtii ilolla aamuaurinkoa joka nousee usvan keskeltä, junnaa Nothingness loputtoman tuntuisesti siellä verhojen takana. Tosin varsinaisesti painostavaa tunnelmaa ei ole, ehkä ennemmin sellainen viipyilevyys on leimaava tekijä.

Kill/Shot/Love on selkeästi kipakampi usvainen rokitus, kun taas Crystal Light vie kuulijan kipakalle, mutta etäisesti laukkaavalle seitsemän minuutin tripille. Samasta linjasta jatketaan myös Electric Ocean Sailorilla, joka nimensä mukaisesti seilailee sähköväreilevässä aallokossa mutta tyvenessä ja hyvin huuruisessa pysähdyksen tilassa. Levyn tarttuvin raita on Sick City, jossa Joensuu kuulostaa hyvällä tavalla jopa Oasikselta. Lähes huomaamatta tapahtuvat biisinvaihdot menevät sumuisesti häröilevän lyhyen Gamma-Minus Machine Minderin kautta särövallissa piehtaroivan Baby, Baby, Babyn pariin ilman sen suurempaa töksäyttelyä. Baby onnistuu olemaan myös melkoisen koukukas, huurustaan huolimatta. Päätös Perfect Grace lähtee jälleen nousemaan usvista aurinkoa kohti. Komea trippi, joka ei huku itseensä vaan houkuttelee hyvin seuraamaan matkan vaiheita.