Blaze Bayley Recordings

Blaze Bayley tuntuu olevan monille Iron Maidenin 90-luvun alamäen ruumillistuma. Jos tämä pakollinen vertailu halutaan tehdä, niin kyllähän Blaze Dickinsonille toiseksi jää, mutta näin soololevyllä homma toimii kuin höyrykone - hyvän musiikin säestämänä. Tämä kahdella Maiden-levyllä äänijänteitään venytellyt pulisonkikuningas omaa todella maskuliinisen ja tunnistettavan äänen, joka on ainakin minun korvani mukaan kehittynyt jonkin verran sitten rautaneitoaikojen. Tällä Blazen viidennellä soolopitkällä 80-lukupohjainen, moderneja vaikutteita itseensä sulattanut heavymetal käy päälle rivakasti, melodisesti ja parhaimmillaan erittäin tarttuvasti.

Yli tunnin mittaisesta paketista yksikään kappale ei räjäytä tajuntaa, mutta perustaso kiikkuu vähintään männynlatvojen korkeudessa. Levyn alkupuolella laatubiisejä sarjatulitetaan voimalla päin näköä, mutta balladimuotoinen At the End of the Day aloittaa alamäen, jota ei ylämäeksi onnistu kääntämään edes levyn tasokkaasti ja persoonallisesti päättävä Serpent Hearted Man. Hyvät ainekset tässä on kasassa, sillä hyviä biisejä on pystytty takomaan ilman sen kummempia ihmeellisyyksiä hyvien kertsien, riffien ja lauluosuuksien pohjalta taitavien ammattimuusikoiden pitäessä homman kasassa. Hyvää, jopa erinomaista vaikutelmaa reippaan alkupuoliskon verran itsestään rakentava levy kuitenkin lässähtää hieman lopussa, ja toisena heikkoutena täytyy mainita biisien pieni ylimittaisuus, sillä pituuskeskiarvo nousee päälle viiden minuutin. Tasokkaita ralleja on kuitenkin mukana reippaasti, eli Iron Maidenin kökköblazen profiilinkorottajana tämä albumi toimii erinomaisesti.