Clifton Sextet: Uudet paremmat kaverit

Bonnier Amigo Music Finland

Kyll� vaan, kyll� helsinkil�inen Clifton Sextet on ihan pitk�soittomuodossakin siirtynyt ilmavan s�r�iseen, duurivoittoiseen voimapoppiin. L�hin verrokki on edelleen Egotrippi, ei mik��n ihme ett� tuottajan pallilla on istunut kyseisen b�ndin rumpali Sampo Haapaniemi. Joka tapauksessa, erehtymisen vaaraa ei silti ole. Sen verran erilaiselta laulaja-pianisti ja biisinikkari Juho Vanhatalo kuulostaa. My�s biisien rakenteissa on eroavaisuuksia, vaikka monessa kohtaa meiningiss� on kielt�m�tt� paljon samaa. Piano on edelleen olennaisen t�rke� osa Cliftonien hyvyytt�.

Voisi sanoa ett� Cliftonit eiv�t viel� aivan yll� sek� sanoituksellisesti ett� s�vellyksellisesti Egotripin parhaiden hetkien tasolle. Sanoissa on toisaalta mukavan viatonta ilmett�, toisaalta taas sanak��nteet menev�t joissain kohtaa v�h�n liiankin yll�tyksett�m�sti. S�vellyspuolella on todella mainioita hetki� ja yhtyeen melodisuus ja harmonian taju on ihailtavaa. Joissain kohtaa tuntuu silti ett� se ihan viimeisin kipin� viel� puuttuu.

Onneksi p��s��nt�isesti viisikolla on nautinnollinen ote tekemiseen. Heti avauksena kuultava levyn nimibiisi pist�� tarttuvasti, kasvaen pianoalusta tummapintaisesti s�risev��n haikeaan pohdintaan. Enemm�n haarassa riffittelev� sinkkujulkaisu Pariisi-Dakar on levyn tasapainoisimmin hitikk�it� raitoja, Nuoret ja kauniit vakuuttaa kerron hymyilev�ll� kaarellaan mutta on s�keelt��n aika peruskauraa. Haikea Huonompi mies on kuvankaunis slovari, sytk�ri� esiin. 45 kierrosta saa pime�n v�istym��n kelvollisesti. Omaksi suosikiksi samantein noussut Toisessa on kitara maalaa makoisan eloisan ja jopa riehakkaan kuvan huolettomasta el�m�nasenteesta, jossa el�m� mahtuu kahteen pieneen laukkuun joista toisessa on se kitara.

Haikeampaa hymy� tarjoileva Levit�n k�teni leijailee raukean kauniisti, mutta s�r�ll�. Se kuuluisa tunne polkee suht reippaasti. T�ss� kohtaa se koukku on hiukkasen hakusessa, ajatukset alkaa harhailla jossain muissa maisemissa. Onneksi kiireett�m�sti pohtiva ja hele�sti kasvava En tunne mit��n vie j�lleen hyvin mukanaan. Samoin tumma Nopeus kasvaa leijailevine molleineen j�� hiukan sivuosaan. Aiemmin lyhyemm�ll� julkaisulla kuultu Seinist� irtoaa paloja on toki kaunis, mutta jumahtaa hiukan. P��t�sraita Poltettujen siltojen laulu vaihtaa toimivasti akustiseen kitaraan, mutta venyttelee sekin ehk� hiukan liikaa. Eik� siihen tunteeseen paljon auta biisin kuuden ja puolen minuutin kesto.

Kaiken kaikkiaan Uudet paremmat kaverit vakuuttaa melkoisen hyvin. Cliftoneista on pikkuhiljaa kasvamassa yksi suomenkielisen melodisen popin parhaimmistoa. Harmonisuus, melodisuus ja tasapaino ovat saaneet rinnalleen mukavasti koukkua ja reipasta kaarta. Levy� py�r�ytt�� mielell��n muutamankin kerran per�kk�in soittimessa ja kokonaisuus toimii, vaikka muutamat raidat nousevatkin selke�sti vahvemmin esille. Hyv� plus, tai jotain.