Dirty Pretty Things: Romance At Short Notice

Mercury

Kuten tunnettua, The Libertines oli lupaava nuori yhtye, jonka hivenen kömpelössä, mutta räjähdysherkässä musiikissa oli enemmänkin kuin ripaus vanhan ajan rock-henkeä. Valitettavasti myös yhtyeen jäsenten (tai siis lähinnä Pete Dohertyn) elämäntavat olivat vanhojen partojen kanssa samaa luokkaa ja yhtye kaatui viimein omaan huumeiseen mahdottomuuteensa. Tuloksena syntyi Dohertyn kipparoima Babyshambles ja Carl Baratin luotsaama Dirty Pretty Things – kaksi yhtyettä, jotka hieman korjattujen kurssien myötä lähinnä jatkoivat siitä mihin Libertines jäi.

Dirty Pretty Things on yhtyeistä se kurinalaisempi, mutta valitettavasti myös musiikilliselta anniltaan selvästi tylsempi. Ei ehkä ole reilua verrata yhtyettä jatkuvasti Dohertyn koplaan, mutta siinä missä Babyshambles on metsään menneessäänkin vähintään mielenkiintoinen, näyttäytyy DPT vain yhtenä monista saman linjan yrittäjistä. Bändin keskitempoinen ja rennon renttumainen soundi toimii kyllä hyvin, mutta Baratin karisma ja yleinen läsnäolo eivät jaksa pitämään mielenkiintoa kovinkaan pitkään yllä. Samaa satikutia miehelle – tai oikeastaan koko bändille – voidaan antaa kappalemateriaalin keskinkertaisuudesta.

Romance At Short Notice ei ole levy jonka myötä yhtye tulee nousemaan maailmanlaajuiseksi nimeksi. Briteissä se varmasti ajaa asiansa ja vahvistaa Dirty Pretty Thingsin asemaa yhtenä sukupolvensa merkittävimmistä äänitorvista, mutta muualla sen voittokulku jäänee vaisuksi. Kuten on lööppijulkisuudesta huolimatta tapahtunut myös Babyshamblesille.