Motörhead: Motörizer

SPV/Steamhammer

Trendit tulevat ja menevät, mutta Motörheadiin voi edelleen luottaa kuin peruskallioon. Kaksi vuotta sitten julkaistu Kiss of Death ja sitä edeltänyt Inferno päivittivät yhtyeen soundia rahdun rankempaan suuntaan ja paremmin 2000-luvulle sopivaksi. Tuo sama kehitys jatkuu myös bändin kahdennellakymmenennellä studioalbumilla, jolla Lemmy Kilmister, Phil Campbell ja Mikkey Dee kuulostavat jälleen eloisilta, äänekkäiltä sekä vaarallisilta. Monenkaan sekunnin näytettä ei tarvita, kun tietää jo kenen albumista on kyse.

Blues-pohjalta ponnistavissa kappaleissa on kaiken lian alta taas kerran löydettävissä sitä tuttua tarttuvutta, joka saa jalan aivan kuin huomaamatta naputtamaan lattiaa. Näistä palikoista Lemmy on joukkioineen työstänyt monen monituista A-luokan rallia, eikä taito ole ainakaan ruostumaan päin, vaikka Motörizer ei ihan sinne legenda-luokkaan nouse. Häijysti rockaava English Rose ja kolossaalisesti sodan raskaita aiheita pyörittelevä Heroes saattavat hyvinkin päätyä keikkasettiin, vieläpä oikeutetusti. Samoin tykistökeskitystä muistuttava avausraita Runaround Man puree hampaansa luuhun saakka.

Motörhead ei yllätä enää musiikillaan, mutta soundiensa puolesta tuore kiekko on iloinen yllätys. Rupinen rouhinta huokuu sitä maagista otetta, joka määrittää trion keikkoja, mutta silti soundit ovat myös selkeät ja paketti toimii kaikin tavoin – etenkin kun nupit ruuvaa kohti kaakkoa.