Emma Salokoski Ensemble: Veden alla

Texicalli

Emma Salokosken nimeä kantava, alun perin trio-muotoinen ja bossanovaan keskittynyt, yhtye on kakkoslevyllään siirtynyt entistä vahvemmin ”suomalaiseen” äänimaisemaan. Siinä missä debyytti Kaksi mannerta versioi ja suomensi useampia brasilialaisen musiikkiperinnön helmiä, on nyt apuja haettu suomirockin kaanonista. Tokihan J. Karjalaisen hieno Hullun laulu taittui jo debyytillä, mutta nyt Karjalaisen ohella kansistä löytyy myös Tuomari Nurmio ja Dave Lindholm.

Ennen muuta Veden alla on kuitenkin nimenomaan Emma Salokoski Ensemblen oma levy. Brasilia kaikaa yhä mm. Karjalaisen säveltämässä Rakkaus polttaa-singlebiisissä ja Kotiin-kappaleen kepeästi hipsuttelevassa rytmiikassa. Kotiin on silti hyvä esimerkki siitä, että tumma suomalais-slaavilainen melankolia kauniine mollimelodioineen on selkeästi se toinen puoli totuutta. Kamarimusiikkiorkesterius ja jazz-bändin hienovaraisuus ovat myös olennainen osa kokonaisuutta, samaan tapaan kuin Kahdella mantereella.

Emma Salokoskihan laulaa edelleen kuin enkeli ja naisen tulkinta riittää niin hiljaisiin kuin ulottuvampiin hetkiin mainiosti. Bändistä ei ole myöskään pahaa sanottavaa – omien alojensa moniulotteiset maestrot hoitavat tonttinsa kiitettävällä otteella. Kysymykseksi muodostuukin onko Veden alla Emman, Tuomo Prättälän, Lauri Porran ja kumppaneiden muodostaman kokonaisosaamisen summa – eli toimiiko Ensemble jäsentensä voimia yhdistävänä luovuuden kattilana? Monet ns. ”superbändit” eivät yllä odotettuihin mainetekoihin. Syyksi voisi kuvitella että tällaisissa tapauksissa bändiltä puuttuu se avoin ja luova yhteinen visio. Isot persoonat kompastelevat toisiinsa.

ESE:n kohdalla se visio löytyy, vaikkei se missään nimessä olekaan enää se pohjalla oleva Brasilia. Niinpä Veden alla tarjoilee kyllä monta herkullista hetkeä. Mutta silti osa materiaalista junnaa kyllä turhankin ilmeettömästi paikallaan, kuten vaikkapa Kurjuuden kuningas. Jotenkin yhtyeeltä tippuu usemmassa kohtaa jotain olennaista, kun se kepeä ”perhosaskellus” jätetään kokonaan ja sukelletaan tummiin syövereihin. Pyöräilijäpojan ja Oodi kahville-kappaleen jopa naiivi heleys toimii jotenkin huomattavasti iskevämmin. Levyn kannalta on hyvä että todella hyviäkin kappaleita löytyy useampia. Heti avausraita Ja sinun äänesi kasvaa mahtavasti näppäilyaskelluksesta korkeaan kaareen, säilyttäen silti melodisuutensa ja pop-ilmeensä. Rakkaus polttaa vakuuttaa mahtavan kepeän hymynsä ohella myös koukuillaan. Nimibiisi Veden alla on melankolisen puolen selkeitä helmiä sulavine pianokaarineen. Myös jo mainittu Kotiin toimii hyvin. Kokonaisuutena homma toimii oikein hienosti, keskiarvo nousee reilusti keskiviivan paremmalle puolelle.