Happoradio: Kaunis min�

SonyBMG

Happoradion nelj�s studioalbumi antoi odotuttaa itse��n parisen vuotta. Uudistumista ei silti suuremmin ole tapahtunut. Paitsi ehk� kansitaiteessa: Kauniin min�n kannessa yksin komeileva buldoggi voisi kilpailla suvereenisti vuoden rumimman kannen tittelist�.

Suuri kansansuosio ei viel� taida Happoradiolle t�m�n levyn my�t� aueta. Albumin ensisingle, Hirsipuu, on kyll� eritt�in tarttuva melodinen ralli, mutta tuskin ylt�� Vuosip�iv�- levyn Tavikset-hitin pienoiseen menestykseen. Se on s��li, koska potentiaalia t�ss� b�ndiss� on. Tai ainakin sen pehme�-��nisess� solistissa, Aki Tykiksi itse��n kutsuvassa mieshenkil�ss�, ja h�nen kerta kaikkiaan upeissa teksteiss��n.

Aiemmilla levyill� p��painon saaneet nokkeluudet ja ironiset oivallukset ovat Kaunis min�-levyll� antaneet tilaa vakavammin synkki� el�m�n tosiasioita pohtiville riimeille. Kuolema, ero, toteutumattomat haaveet ja monenlaiset menetykset ovat ottaneet enemm�n p��osan roolia. Ajoittain tulee mieleen toisen It�-Suomen mainion poprock-orkesterin, Stellan viimeisin albumi, jolla hekin siirtyiv�t asteen synkemp��n ja mustempaan suuntaan teemoissaan. Stella teki laulun l�hes koko vuoden uinuvasta kotikaupungistaan Joensuusta ja Happoradio puolestaan palaa lapsuuden maisemiin niin lapsena istutettua puuta muistellen kuin it�suomalaista mielenlaatua selitt�en.

Miehen maailmaa kuvaillaan useammankin kappaleen verran ja varsin osuvasti, jos ajatellaan nykymiehen kuulema hieman eksyksiss� olevaa minuutta. Teksteiss� kohtaa niin vanhakantainen kuin modernikin suomalainen mies. Toisaalla turvaudutaan karusti pulloon ja katkeruuteen, kun nainen j�tt�� ja toisaalla havainnoidaan vierustoverin herkkyytt�, pelkoja ja pahaa oloa. Nuoren miehen identiteetin hakua kuvaillaan hyvin Kostajassa: ei l�hdetty Intiaan vaan Helsinginkadulle. Ei hurahdettu Afrikkaan vaan taksilla jatkoille. Eksyksiss� viel�kin.

Albumin Nukahdistus-raidalla vierailee Katri Ylander, jonka panoksella ei kyll� ole oikein mit��n virkaa. Aki Tykin persoonallinen ��ni ja tulkinta kyll� riitt�� ja kantaa ominkin avuin. Katrin osuudella on yht� suuri vaikutus kuin aikoinaan Annika Eklundilla Y�n singlell�, Pett�v�ll� j��ll�. Duetoissa voisi edes yritt�� stemmalauloja, muuten merkitys j�� jokseenkin huomaamattomaksi.

Aiempien levyjen yksinkertaisuus ja suoraviivaisuus on vaihtunut my�s s�vellyksiss� ja sovituksissa monipuolisempaan suuntaan. Liev� kokeilun ja poukkoilun maku on kuitenkin havaittavissa � ehk� orkesteri viel� itsekin hieman etsii paikkaansa t�ss� maailmassa ja Suomen musiikkigenress�. Kaiken kaikkiaan hyv�� ellei per�ti kiitett�v�� matskua on kuitenkin takana jo nyt siis nelj�n levyn verran.