Manic Street Preachers: Forever Delayed - The Greatest Hits

Epic

Manic Street Preachersin tarina walesilaisesta pikkukylästä maailmanmaineeseen oli varsin pitkä ja mutkainen, mutta musiikkipuolella bändin aikaansaannokset ovat alusta alkaen olleet vähintäänkin mielenkiintoisia. Vimmaisen ja epätasaisen debyytin (Generation Terrorists) ja harkitun tyylikkään kakkoslevyn (Gold Against The Soul) jälkeen bändi julkaisi The Holy Bible-manifestin, jonka äärirajoilla vaappuvat biisit ja tekstien dekadentti tunnelma tekivät levystä instant-kulttiklassikon. Hieman Holy Biblen ilmestymisen jälkeen yhtyeen toinen pääideologeista, kitaristi Richey Edwards, katosi. Miehen kohtalosta ei vielä tähän päivään mennessä ole varmuutta saatu, vaikka epämääräisiä havaintoja Richeyn oloisesta tyypistä on putkahdellut milloin Kanarialta milloin Goalta. Biisien tekoon lähes soittotaidottoman Richeyn katoaminen ei kuitenkaan vaikuttanut millään lailla ja ensimmäinen ilman Richeytä julkaistu levy, Everything Must Go olikin yhtyeen aiempaan historiaan verrattuna suuri menestys sekä taiteellisella että kaupallisella sektorilla.

Forever Delayed – The Greatest Hits on koottu tätä ohjenuoraa seuraten, eli varsin riskittömällä tavalla. Tulenaralta The Holy Biblelta on mukaan kelpuutettu vain kiihkeä Faster-viisu, kun miljoonia myyneiden Everything Must Go ja This Is My Truth-levyjen yhteenlaskettu kappalemäärä on peräti kahdeksan. Tämä painottuminen myöhäisempään tuotantoon onkin kokoelman ainoa miinus, mutta koska kyseessä todellakin on MSP:n suurimmat hitit, voi tämän antaa helposti anteeksi.

Manicsien helmibiisien listaaminen on syytä aloittaa debyytin ainoasta täysosumasta nimeltä Motorcycle Emptiness. Muistan yhä elävästi syksyn-93 kun ostin levyn ja ihastuin kappaleeseen hetimiten – en tosin erityisemmin tykännyt muista biiseistä ja ihmettelinkin, miten jotain näin kaunista on eksynyt näin tönkölle pitkäsoitolla. No, Generation Terroristsin arvo lieneekin jossain aivan muualla kuin iskevissä hiteissä. Gold Against The Soulin edustus kokoelmalla on niukka, mutta sitäkin laadukkaampi - La Tristessa Durera on yksi Manicsien upeimpia teoksia, eikä From Despair To Wherekään sieltä heikoimmasta päästä ole.

Everything Must Gon kaikki sinkkuvalinnat löytyvät myös Forever Delaydedilta. Hyytävä A Design For Life ja pidäteltyä voimaa sisältävä Kevin Carter kuulostavat kuuden vuoden tehokulutuksen jäljiltäkin yhä pirun tehokkailta. Aivan samalla sykkeellä eivät toimi vuoden-98 hitit Tsunami ja You Stole The Sun From My Heart, joista varsinkin jälkimmäinen on kokenut reilunmoisen inflaation. Harvinaisen tyhjänpäiväinen biisi Manicsien katalogissa.

Viimevuotinen Know Your Enemy oli onnistunut ”paluu” pelkistetympään ilmaisuun. Tälle kokoelmalle selvinnyt beachboys-henkinen So Why So Sad ei tosin edusta levyn tyypillisintä antia, mutta on muutoin täydellinen esimerkki yhtyeen taidosta rakentaa pienistä elementeistä suurta äänivallia. Kahdesta uudesta täkystä erityisesti pelkistetty There By The Grace Of God lämmittää mieltä, vaikka muutaman ensimmäisen kuuntelukerran perusteella olinkin vakuuttunut siitä että kolmikko oli unohtanut kirjoittaa biisiin oikean kertosäkeen.