King James And The Idiots: Wicky Wacky

Trash Can

Helsinkiläinen suoblues-garagerock-rockabilly-orkesteri Jeffrey James And The Idiots vaihtui muotoon King James ja niin edelleen. Meininki on silti samaa tiukasti rullaavaa, blues-harpulla, slide-kitaralla, särörupisella rock(abilly)-meiningillä ja suohulluudella leimattua ratsastusta. Asenne on tiukan jämäkkä mutta bändi onnistuu silti myös ammentamaan tarpeellista pilkettä silmäkulmaansa. Särökaikua ja tymäkkyyttä yhdistellään toimivasti ja laukka imaisee hyvin mukaansa vaikka pysyykin koko ajan harteikkaasti ruodussa. Link Wray, The Cramps ja Andre Williams ovat niin selkeitä vaikuttajia, että niitä ei ole ”kehdattu” jättää mainitsematta biossakaan. Levyn kymmenen raidan joukosta löytyy myös melkoinen katras alan henkeen sopivasti Idiots-muottiin vedettyjä covereita, Lee Hazlewoodista The Stoogesiin.

Versiointien määrän ollessa näin runsas tulee levystä väkisinkin vaikutelma että yhtyeen omaa parasta sävelkynää ei vielä olisi riittävästi pitkäsoiton mittaan. Idiotsin debyyttiä voikin pitää eräänlaisena soundipohjan ja meiningin esittelyteoksena (vähän niin kuin ska-puolella The Valkyriansin debyytti). Orjallisesti ei alan stardardeja onneksi seurata, mutta kyllähän esimerkiksi se No Fun on tässäkin muotissa edelleen se Iggyn ja kumppanien No Fun. On yhtyeen omissakin onneksi lähes yhtä lailla vetoa. Esimerkiksi jo aiemmalla EP:llä kuultu Utility Man rouhii edelleen hyvin. M. Sainen tujakan eleetön laulutiputtelu ja soiton puolella harppu, rouhea särö ja meiningin yleinen jymäkkä raakuus pistää hyvin punttia vipajamaan. Keikalla Idiootit ovat takuulla kovaa kamaa.