Anathema: Hindsight

K Scope

Vuosien saatossa silkasta metallibändistä hienoksi tunnelmarock-yhtyeeksi kasvaneen Anatheman uusin pitkäsoitto ei sisällä lainkaan varsinaisesti uutta materiaalia. Hindsightin myötä Anathema ottaa käsittelyyn nipun vanhoja biisejään ja tarjoilee ne uusien sovituksen kera. Ratkaisua voitaisiin pitää perusteltuna, jos käsittelyyn olisi otettu vain kappaleita yhtyeen ”metallivuosilta”, mutta kun mukaan on mahtunut kaksi kappaletta sekä A Natural Disaster (2003) että A Fine Day To Exit(2001)-levyiltä, jäävät tarkoitusperät hieman hämäriksi. Varsinkin kun näillä levyillä Anathema oli jo löytänyt oman, persoonallisen äänensä, eivätkä uudet versiot kovinkaan radikaalisti eroa alkuperäisistä.

Biisivalintojen epäjohdonmukaisuus ei kuitenkaan syö millään lailla Hindsightin tehoa. Se pitää sisällään yksinomaan laadukasta ja pääosin mollivoittoista tunnelmointia, jonka Anathema parhaimmillaan osaa pökerryttävän hyvin. Hindsight on myös erittäin linjakas kokonaisuus, jonka asettamiin kehyksiin eri aikakausilta olevat kappaleet sijoittuvat. Yhtyettä heikommin tuntevat voivat siis halutessaan suhtautua Hindsightiin kuin kokonaan uuteen pitkäsoittoon.

Spekulaation aiheita Hindsight kuitenkin jättää. Rock-musiikin puolella tuntuu vähintäänkin epäilyttävältä että näinkin uusia kappaleita lähdetään murjomaan uuteen kuosiin, oli tuo kuosi kuinka mehevä tahansa. Varsinkin kun kyseessä on Anatheman kaltainen studioperfektionismiin pyrkivä ryhmä. Mieleen nousee väen väkisinkin ajatus siitä, että yhtye ei ole omaan katalogiinsa jostain syystä tyytyväinen. Luonnollisempi, ja oikeastaan paljon todennäköisempi selitys Hindsightille on se, että yhtye on esiintynyt viime aikoina paljon akustisesti, joten tämänkaltaisten pelkistettyjen versioiden julkaiseminen on vain ja ainostaan luotevaaa.