Omakustanne

Pohjoiskorea lähestyy EP-levyllisellä, ja hyvä että lähestyy. Vallan mainio pikkulevy Itse rakkaus käsittää kolmen raidan verran tämän viisihenkisen ja nelivuotiaan helsinkiläisyhtyeen syvää ja kuulasta rock-musiikkia. Levyn kappaleet ovat keskenään erityylisiä, mutta niitä yhdistää sisältö, eli yhtyeen omin sanoin ”rakkaus; sen etsintä, kaipuu, menetys ja löytäminen.” Tiedetään on hitaasti kasvava biisi, jota kuljettaa uljas sähkökitara pianon ja haitarin tukiessa. Lopussa hiljainen ja tasainen kappale nostaa tempoa ja volyymia. Tästä tuli melkoisen hyvä ja rauhallinen olo. Kaavoista totta jatkaa enemmällä räyhällä. Aivotonta melskettä ei sentään tarjoilla, vaan sävykästä ja kekseliästä modernia rock-musiikkia. Lihallinen teksti kertoo baari-illasta ja sen seurauksista.

EP alkoi ja jatkui hyvin, ja hyvin se myös päättyy. Levyn lopettaa haikeasti mutta toiveikkaasti Laulu unohduksesta, joka summaa erinomaisesti ne tunteet, joita jokainen on kokenut rakkauden lipsahtaessa näppien ulottumattomiin. Kerrassaan mainio biisi, joka saa haluamaan lisää. Kaikki on Pohjoiskorealla jotakuinkin kunnossa. Jani Siparin välillä huojuva laulukaan ei haittaa, se pikemminkin alleviivaa hienosti levyn teemaa ja sen käsittelyä. Itse rakkaus -EP on hyvä kokonaisuus, mutta aivan liian lyhyt tyydyttämään sitä janoa, minkä se synnyttää. Pohjoiskoreaa kannattaa ehdottomasti pitää silmällä. Näin hyvää materiaalia kuulisi mielellään pitkäsoitonkin verran.