Jaakko Eino Kalevi: Syntymäpäivälaulajana / With Rajputana Rifles Band

Helmi Levyt

Postilaatikosta kolahti samassa kuoressa kaksi saman artistin äänitettä. Ja vielä samalta julkaisijalta. Niinpä tuntui luontevalta niputtaa molemmat samaan arvioon. Ja onhan tuo jälkimmäinen lähinnä kuriositeetti, kun ei nauhoituksella ole kuin yksi artistin oma biisi. Kyseinen artisti on kotimainen Jaakko Eino Kalevi, jota Desibelissäkin on livenä seurattu. Rumpukonetta, jumitusta, pelikonsolisoundeja ja niin edelleen. Ja niillä mennään pitkälti myös syksystä 2006 syksyyn 2007 aikaväliltä olevia syntymäpäivälauluja sisällään pitävällä albumilla. Robottivokaalit kohtaavat vaeltavat konsolitilulilut aika vinoissa ja välillä jopa psykoottisissa fiiliksissä.

Jaakko Eino Kalevi pistelee ennakkoluulottomasti. Varsinaisia uutta luovia mahtavuuksia tai hitti-ug-killereitä mies ei ehkä ole näille äänitteille onnistunut tallentamaan. Mutta eivät nämä albumit silti mitään turhaa huttua ole. Jossain siellä melkein valloittavan häröilyn tasoilla mennään. Ei ihan mutta melkein.

Hyvin JEK silti välillä pistää rullaamaan, ainakaan pelkästään tylsäksi jumitukseksi homma ei kaadu. Esimerkiksi Johanneksen synttäribiisi pitää sisällään jopa jonkinlaisia hitin aineksia. Akustisesti näppäilevä Nikolan synttäribiisi tuo mukavaa vaihtelua muuten aika koneiseen maailmaan. Aika monenlaisia maailmoja Jaakko synttäritervehdyksiinsä maalaa. Toki tyypitkin ovat varmasti eri tyylisiä. Eevan synttäribiisi kuulostaa esimerkiksi miltei halpiselektro-Ristolta jymäkän punk-henkisine säröineen. Helenalle biisejä on tehty jopa kokonaista kolme kappaletta. Jonkinlaisena bonuksena levyllä on vielä kaksi Kuolleiden turkiseläinten muistolle -bändin kappaletta, joista ensimmäisellä homma taipuu jo melkoisen avantgardiseen poukkoilujumitukseen. Jälkimmäinen Yksi olut vaihtaa sitten tyynemmille vesille ja kohottaa tuoppinsa haikeissa konsolireggae-rytmeissä.

Toinen JEK:in äänite, joka lähetettiin Desibelille komiasti kasettiformaatissa (C-kassu forever!), pitää sisällään Intian Daramshalassa syksyllä 2007 äänitetyn kohtaamisen, jossa maestro sattui pysähtymään erään ladon luo kuullessaan sisältä soittoa. Paljastui että ladossa majaili Intian armeijan sotilaita, jotka ajankulukseen musisoivat. Kasetille on tallennettu soittosessio, jonka Jaakko Eino Kalevi jammaili yhdessä sotilaiden kanssa, soittaen itse bassoa ja rumpuja.

A-puolella mennään aika perinteisten intia-tyylisten soundien maailmassa. Vaikka nauhoitus on luonnollisesti melkoisen tuhnu, niin positiivisen energinen meininki on tallentunut hyvin. Hyvin pistelevät sotapojat. Soitinten lisäksi intialainen laulu kuulostaa jopa yllättävän hyvältä. Varsinaisista musiikkityyleistä tässä on turha sen enempää alkaa karsinoimaan, kun ei tuo Intian perinnemusiikki ole allekrjoittaneelle kaikkein tutuin. B-puolelta löytyy myös yksi JEK:in oma sävellys, Oodi rotan vuodelle. Siinä miehen soolossa tutut pulputukset ja pelikonsolisoundit pääsevät estradille. Ja joku revyy-sämple on myös käytössä. Mitähän ovat Intian pojat mahtaneet tuumailla tästä jumituksesta? Vai onko biisi lisätty pakettiin eri paikassa?