Epic

Tori Amosin teki 90-luvulla toinen toistaan parempia levyjä, mutta varsinaiset täysosumat jäivät Under The Pinkin myötä yhteen. Samainen vuonna -94 ilmestynyt pitkäsoitto sisälsi myös neidin ainoan puhdasverisen hitin (Cornflake Girl), jonka myötä Amos kuitattiin useissa yhteyksissä ohimeneväksi ilmiöksi ja valjuksi Kate Bush-imitaattoriksi. Tämän kaltaiset kommentit naurattavat nykyään varmasti jopa niiden lausujia, sillä Tori Amos on vuosien saatossa osoittautunut yhdeksi sukupolvensa lahjakkaimmista musiikintekijöistä.

Scarlet’s Walk on kestoltaan massiivinen (74 min.), mutta levyn kevyen tunnelman ja tarttuvien melodioiden mukana ei tästä juuri haittaa ole. Ymmärrän kyllä niitä joiden mielestä jo neljänkymmenen minuutin haamurajan ylittäminen on perisynti, mutta tässä asiassa rohkenen olla täysin eri mieltä. Mitalla ja määrällä ei ole mitään tekemistä laadun kanssa.

Boogie Nights-elokuvasta tutun pornotähden elämää luotaava Amber Waves aloittaa levyn varsin terävänäköisesti; tekstittäjänä yksi Amosin vahvimista puolista onkin asettua rehellisen tuntuisesti sorrettujen asemaan – täysin ilman tätimäistä säälittelyä tai alentavaa ylenkatsomista. Vaikka Tori Amosin otsaan on väkisin yritetty lyödä feministin leimaa, ei hän käytä sukupuolten välistä kädenvääntöä tekstiensä lyömäaseena. Hetkittäin Amos jopa jättäytyy lauluissaan ikään kuin kolmanteen persoonaan – ulkopuoliseksi tarkkailijaksi, joka ei tuomitse tai saarnaa, ainoastaan toteaa.

Ainoa asia joka Scarlet’s Walkia kuunnellessa toden teolla häiritsee, on sen patetian rajamaille hiipivä vakavuus. Enkä nyt peräänkuuluta mitään sketsiviihdettä, vaan Wednesday-biisin kaltaista rentoutta ja mustaa huumoria, johon Amosilla selkeästi on rahkeita.