Loost Koos: Ei väistetä jos ei tunneta

Monsp

Loost Koosin debyytti Peruna ja timantti nosti yhtyeen heittämällä suomalaisen hiphopin kärkikaartiin ja oli viime vuoden parhaita levyjä kaikki genret mukaan luettuna. Näin ollen ennakko-odotukset vuosi edeltäjänsä jälkeen julkaistulle seuraajalle olivat taivaissa. Ahkeran kuuntelun jälkeen pieneltä pettymyksen sivumaulta ei voi välttyä, vaikka jo esikoisella ihastuttaneet palikat ovatkin säilyneet lähes ennallaan.

Levyä ennakoinut Pakkasta-sinkku Ceebrolisticsin HZÄ:n feateineen ennakoi aiempaa konevetoisempaa tuotantojälkeä, mutta albumimitassa kylmän klubihenkiset biitit jäävät edelleen niukkaan vähemmistöön soul- ja funk-rytmien hallitessa. Särren timantinkovat elämänmakuiset tarinat ja kyky nauraa itselleen ovat myös tallella, mutta miehen äänelle tuntuu tapahtuneen jotain. En tiedä onko laiska narina lainien lopuissa harkittu tehokeino vai palanen Punavuoren intonaatiota, mutta paikoin se onnistuu vangitsemaan huomion häiritsevästi.

Mutta pikkuasiat sikseen, ja hyviin puoliin, sillä niitä riittää. Loost Koos on edelleenkin parhaimmillaan täysin ylivertainen rap-ryhmä. Särren terveellä itseluottamuksella ja hallitulla huumorilla täyteen ladatut lyriikat ovat juuri sopiva yhdistelmä täyttä asiaa ja huoletonta tajunnanvirtaa. Kun mies puhuu kauniissa Taivas kattona –biisissä kuolevaisuudesta, on uskottavuus täysissä lukemissa, mutta samoin on asian laita myös esimerkiksi Kotka päälle –biisin älyvapaammassa meiningissä. DJ Arsin ja lisää tuotantovastuuta ottaneen Väiskin sävellykset ovat kautta levyn vahvoja, mutta kirkkaimmin loistavat massiiviset bangerit Muusshia ja Pakkasta, jotka edustavat levyn futuristisempaa laitaa. Parhaimmillaan koko kolmikon yhteispeli on raidalla Näin me tunnelmoidaan, joka on upea kuvaus kesästä ja sen vaihtumisesta syksyyn. Tarinaa ei kerro ainoastaan Särren suu vaan myös tausta, joka vaihtuu kesäisen rennosta syksyisen viileään tajuttoman hienolla tavalla.

Ei väistetä jos ei tunneta ei kuitenkaan pysy kasassa koko mittaansa. Muutamat täytebiisit onnistuvat laimentamaan kokonaisfiilistä, eikä loistokappaleiden ilotulitus ole yhtä värikästä kuin viime levyllä. Esimerkiksi biisin kuin biisin pilaavan Jodarokin ”tähdittämä” Valmis maailma, laiska Syntymäpäivät sekä masentava Ikävästi moottorin tiellä ovat Loost Koosin tasoiselta ryhmältä todellisia rimanalituksia. Onneksi ankeampien vierailijoiden vastapainoksi levyltä löytyy myös vahvoja tekijöitä. Super-Janne vakuuttaa tutulla tyylillään lempeällä parisuhdekappaleella Kukkia kotiin ja Edu Kehäkettunen heittää sujuvimmat versensä ikinä hillittömässä Kotka päälle –biisissä. Loost Koosille tekisi mieli antaa täydet pisteet kaikesta siitä hyvästä mielestä, mitä he ovat onnistuneet tarjoamaan, mutta tällä kertaa tyytyminen on vähempään. Ei tämä kuitenkaan kolmikon asemaa horjuta, Loost Koos on edelleen Suomi-hopin kruunaamaton kuningasperhe.