Humble House

Kotimaisen, akustista ja jazz-rytmeillä hempeästi silittelevää popmusiikkia tekevän laulaja-lauluntekijä Anu Neuvosen debyytti-levyä leimaa henkevyys. Kiireettömän tuntuiset ja pienieleiseen melodisuuteen luottavat laulelmat ovat ennen muuta kauniita ja teksteiltään sekä sovituksiltaan tulevaisuuteen uskovia ja hellästi hymyäviä. Instrumentaatiota käytetään pienesti ja turhia brassailematta, ote on kevyt ja rauhallinen. Neuvosen korkealta kaartava, mutta turhia kikkailematon laulu on keskiössä. Mikä oikein onkin, sillä Anun laulu ja tekemistä leimaava hymy ovat selkeästi levyn avainasioita.

Levyn avausraita Enkeli ja nimiraita Sävel on julkaistu singleinä ja ne ovatkin yksittäisinä teoksina ihan hyviä edustajia Neuvosen heleästä popista. Taso ei levyllä juurikaan heilahtele, vaan kymmenestä raidasta mikä vain kertoo olennaisen. Omassa sarjassaan Neuvonen onkin positiivinen uusi tulokas. Oikeastaan ainoa asia mikä kappalemateriaalisssa vaivaa, on se ettei Neuvonen lähde millään tasolla haastamaan sitä tuttua ja turvallista jazzpop-kaavaa. Vaikka harmonisuus, melodisuus ja heleys ovatkin tavoiteltavia asioita, soljuu levy meikäläisen korvista positiivisesta ilmeestään huolimatta hiukan liian helposti läpi. Kyse saattaa toki olla vain kuulijan korvista, mutta tässä tapauksessa se sielu on ehkä hiukan liiankin kliininen ja tasainen. Ei vain kosketa pintaa syvemmältä.