Goodnight Monsters: Summer Challenge

Bone Voyage

Turku taitaa olla Suomessa se hyv�ntuulisen kitarapopin keidas. Vanhasta p��kaupungista kotoisin oleva, Matti Jasun ja Valtteri Virtasen johtama, basisti Markus Jalosen ja t�ll� levyll� kahden eri rumpalin t�ydent�m� s�r�pop-yhtye Goodnight Monsters on jo muutamalla levyll��n onnistunut tekem��n kepeydest� ja hyv�st� tuulesta oman tavaramerkkins�. Sellainen turhasta viilaamisesta liikaa ressaamaton kepeys paistaa GM:n tekemisest� vaikka lopputulos olisi kovinkin melankolinen. Sen verran �kes�isest� musiikista on koko ajan ollut kyse, ett� yhtyeen kakkoslevyn ilmestyminen juuri kes�n kynnyksell� on mainio ratkaisu.

Debyytill��n kaksikko taisi saada eniten risuja juuri viimeistelem�tt�m�st� otteestaan. Nyt biisej� on ehk� hiukan enemm�n hinkattu, mutta sellainen leppe� rosoisuus leimaa edelleen Goodnight Monsterssia. Ja hyv� niin. Hyv� biisi on hyv� biisi hinkkauksen m��r�st� riippumatta. Joissain kohtaa perinpohjainen puhtaus on toimiva ratkaisu, GM:n kohdalla liika hiominen voisi tappaa musiikista sen rentouden ja irtonaisuuden tunteen, joka ainakin meik�l�iselt� saa yhden t�hden ihan suorilta.

Muut t�hdet tulevat sitten hyvist� biiseist�. Parin minuutin leppoisan instrumentaalivetoisen avauraidan Black Labrador j�lkeen l�htev� Hanging On To A Bad Dream on heti oikein kaunis melankolisempi pop-ralli. Hauskasti rytmeilev� Keep Me As A Secret taputuksineen ja etenkin Beach Boysin suuntaan kumartava mainio First One On The Beach nostavat fiiliksen jo sen verran korkealle ett� Summer Challenge p��see selke�sti plussan puolelle. Kun jatkossa korviin soljuu sellaisia toimivia yksikk�j� kuin hymyilev�sti s�r�ilev� April Fooling, kepe�sti nytkiv� Drifting ja hauskasti kohkaava Le Beat De Jacques Lapin, alkaa arvosana nousta siit�kin. Hiukan jumittavampi Tomorrow�s Girl ei laske rimaa eik� sit� tee my�sk��n rennosti rullaava Being Cool. Kiireett� kasvatettu ja komeasti torvilla koristeltu Better Times Comin�Up ja Goodnight Monstersin kohdalla jopa yll�tt�v�n riehakkaasti l�htev� p��t�sraita Milk Club pit�v�t ihan kelvollisesti saavutetun tason.

Edelleen GM kuulostaa enemm�n �ihmisten tekem�lt� musiikilta� kuin h�tt�tuotteelta, mutta kokonaisuuden ja yksitt�isten biisienkin kohdalla asiat on mietitty paremmin loppuun asti. Ehk� yhtyeen debyytinkin voisi viel� kertaalleen koittaa sovittaa uudestaan? T�ss� muodossa Monstersit alkavat nimitt�in olla jo melkoisen hyvi�.