Unkarin musta luumu: Kaitaviita

Zum Teufel

Sarjakuvakustantamona paremmin tunnetun Zum Teufelin julkaisema porilaisen progeyhtye Unkarin mustan luumun Kaitaviita-levy on jo hajonneen bändin tilinpäätös ja testamentti. On harmi, että Unkarin musta luumu on lopettanut toimintansa, sillä se on pätevä yhtye joka vaikuttaa reippaasti fiksummalta kuin keskivertobändit yleensä. Mutta yhtyeen jäseniä jatkaa yhtyeissä Bingo Wings ja Eleanoora Rosenholm, joten ihan hukkaan eivät luumulaisten kyvyt mene.

Kaitaviita on musiikkia suoraan kuusikon siimeksestä. Ei peikkometsän örinöintiä vaan orgaanisesti kasvavaa vanhan koulukunnan progea, jossa virtuoositeettia tärkeämpää on lämmin soundimaailma ja luonnollinen kappaleiden kasvu. Jo levyn ensimmäinen veto Kaikkialla samaa on monipuolinen. Se alkaa Pekka Streng -tyyliin hitaasti kohoten, syöksyy sitten rentoon grooveen heittäytyäkseen hetkeksi tivoli-humppaan ja lopulta raikkaaseen kitarasooloiluun. Perusasiat ovat läsnä: rento mutta reipas soitto, orgaaninen progressiivisuus, vienosti ilkikurinen pilke. Sekä Tuomas Hautaojan laulu, jonka naiivi ote varmaan ärsyttää yhtä monia kuin viehättää (Puolet yhtyeen kuudesta jäsenestä oli muuten Tuomaksia!).

Unkarin musta luumu on taitava yhtye. Se venyy niin tiukkaan särögrooveen, hiljaiseen folkiin kuin dubiin ja skahankin sekä kaikkeen näiden etappien välillä. Aina välillä - ei liian usein - ryhmä iskee tarttuvalla kertosäkeellä tai jollain muulla mieleen jäävällä. Tasavahvasta materiaalista on vaikea nostaa yhtä ylitse muiden, mutta kolmiosainen nimikappale Kaitaviita voisi olla yhtyeen se teos, joka määrittelee sen parhaiten. Polveileva kappale sisältää kaiken tarpeellisen, muttei kuitenkaan kestä kuutta minuuttia kauempaa. Tosin yhtä hyvin voisi mainita minkä melkein tahansa muunkin kappaleen. Ainoa valittamisen aihe hyvässä levyssä on jo mainittu Hautaojan lauluääni, joka pahimmillaan on kuin siiderikännisen Karkkiautomaatin Jansku määyntää. Ei onneksi kovin usein, yleensä vokaalit ovat siedettäviä. Ja muutkin Tuomakset (Niskanen, laulu ja kitara sekä Grönlund, myöskin laulu ja kitara) ovat kyllä äänessä.

Unkarin musta luumu on, tai oli, nasta yhtye, jota kehtaa kuunnella vaikkei progesta tai Pori-skenestä ymmärtäisikään. Mene metsään, nuori mies!