Kalifornialainen The Bellrays omaa kovan livebändin maineen, eikä yhtyeen tyylilaji, hikisen tanssittava soulin ja perinteisen rockin yhdistelmä anna muuta olettaakaan. Jos kuvaus kuulostaa paperilla lupaavalta, niin samaa voi sanoa Hard, Sweet And Stickyn antamasta ensivaikutelmasta. Syvältä kumpuava soitto rullaa ja svengaa vaivattomasti mutta voimalla, ja upean äänen omaava Lisa Kekaula kruunaa tyylikkään kokonaisuuden mehukkailla vokalisoinneillaan.

The Bellraysin loihtimaa juurevan rasvaista soundia voisi hehkuttaa parinkin kappaleen verran, mutta valitettavasti sävellyspuolella Hard, Sweet And Sticky ei yllä lähellekään sitä, mihin tämän kuuloisen bändin pitäisi parhaimmillaan pystyä. Hitaammissa vedoissa, kuten nätissä Footprints On Waterissa on paikoin paljonkin ideaa, mutta yltyessään rokkaamaan yhtye kuulostaa harmittavan vaarattomalta. Rock’n’roll –kliseitä viljelevät sanoitukset eivät saa kuulijan uupuvaa kiinnostusta herätettyä, mutta ehkä suurempi syy on Kekaulan tapa hukata ilmiömäisiä laulunlahjojansa peruskoukkuihin, joita jopa Woodstockin hippiyleisö voisi luonnehtia pitkästyttäviksi.

Kehuja pitää kuitenkin antaa erityisesti savuiselle loppuslovarille Wedding Bells. Tällä kapakkatunnelmoinnin käsikirjasta kadonneella sivulla The Bellrays yltää välillä jopa portisheadmaisiin sfääreihin. Siinä vaiheessa bändille on valmis antamaan anteeksi paljon. Hard, Sweet And Stickyn taso on häilyvää, paljolti tilanteesta ja mielentilasta riippuvaa. Oudosti se onnistuu kuulostamaan hyvältä pitkästyttäessäänkin.