Hulabaloo: Sirkusteltta

3rd Rail Music

Hulabaloo edustaa uutta polvea suomalaisessa räppiskenessä. Riimeistä yhtyeessä vastaavat Juno ja Herra KO ja taustoja väsää tuottaja Puukko-Jere. Puukko-Jere on tehnyt aiemmin ainakin konemusiikkia, mikä kuuluu Sirkusteltta-levyn monipuolisissa biiteissä.

Levyn alkua hallitsevat yhteen hitsatut Paha Klovni ja Toinen Klovni –biisit, joissa manifestoituu Hulabaloo-meininki: konemusiikin kanssa flirttailevat taustat ja jonkin verran mitäänsanomattomiksi jäävät riimit. Esimerkiksi kertosäe ”Hulabaloo / ne sanoo Hulabaloo / tää on Hulabaloo / ne sanoo Hulabaloo” on anniltaan kovin tyhjä. Eikä se edes tempaa mukaan sellaiseen hulabaloo-meininkiin kuin tarkoitus olisi.

Sirkusteltalta päällimmäiseksi mieleen jäävät peräkkäiset kappaleet Afghanistan ja Rizla, jotka ovat molemmat aikamoista yrttisirkusta. Nuorten räppinistien kone toimii selvästi perinteisen alkoholin sijaan kannabis-tuotteilla, eikä se jää epäselväksi. Meininki räppäreillä on kova ja biisejä tehdessä on varmasti ollut hauskaa. Varsinkin katoavien tupakkapaperien olinpaikkaa huutavan Rizlan kertosäkeessä. Tällaisista yllättävistä katoamisista kärsivät innostuvat biisistä varmasti.

Levyn parhaimmistoa on Pyhimyksen, Lasse K:n ja Asan siivittämä Oppineet ovat oppineet itse, muut ovat opetettuja. Pyhimyksen avausriimit ja Asan kertosäe pitävät biisin hyvin käynnissä. Kappaleen nimeä tosin olisi voinut harkita toiseenkin kertaan.

Omien sanojensa mukaan Hulabaloo-yhtye ei tee räppiä, vaan puhuu mieluummin henkisestä sirkuksesta. Sirkusta tai ei, niin levy sopii parhaiten Kallion kivikovan peeällän kuluttajille. Hieman enemmän kokopitkältä albumilta kaipaisi substanssia. Juno ja Herra KO osaavat kyllä räpätä, mutta sanomaa tarvitsisi lisää. Osa biiseistä on myös miksattu niin, että räppikaksikon riimit meinaavat peittyä taustojen alle.