70-luvun vihannekset: 70-luvun vihannekset

Aiemmin yhden ep:n ja muutaman nettisinglen julkaissut helsinkil�inen 70-luvun vihannekset siirtyy pitk�soittokantaan t�ll� tuoreella debyytill��n. Ramonesin hengess� melodisesti punkkaava yhtye paahtaa 14 biisin ja reilun puolen tunnin ryk�yksen tyylilajille ominaisen pirte�sti, mutta lis�� musiikkiinsa my�s perinteisi� suomirock-elementtej�. Soundipuolella homma pidet��n siististi kiinni perusasioissa, mik� toisaalta lis�� vaikutelmaa autenttisesta Ramones-soundista, mutta toisaalta saa yhtyeen energiset mutta p��osin tyls�hk�t s�vellykset kuulostamaan turhan siistityilt�.

S� oot rock k�ynnist�� levyn perinteisell� punkriffill� ja onnistuu viihdytt�m��n kuulijaa ihan mukavasti. Popimmalla linjalla kulkeva kakkosraita Mun mielest� makein on klassinen suomipunkpop-hitti rasittavuuteen asti, kun taas Mustaan laguuniin (uimaan mentiin) hy�dynt�� hauskasti 50-luvun kauhuelokuvien roskakulttuurikuvastoa. Joey Ramone puolestaan kumartaa ramopunkin s�estyksell� Ramonesin keulakuvalle, ja saa miettim��n, voiko t�m�n ramompaa en�� olla. Ilmeisesti ei, koska pian yhtye suorittaa harha-askelen suomipunk-balladien kirotulle suolle En voi el�� -hirvityksen muodossa.

S�vellyksellisesti levyn parasta antia tarjoaa vauhdikkaasti riffittelev� Tiede ei tied� mit��n, joskin vaahtoaminen tieteen tyhj�np�iv�isyydest� tuntuu p�lj�lt�, kun ottaa huomioon ett� kappale on soitettu, ��nitetty ja toistettu s�hk�� hyv�ksi k�ytt�en. Vaikka 70-luvun vihannekset saavat toistaiseksi niskaansa ry�pyn kritiikki�, pit�� silti todeta ett� levylt� kuuluu my�s sympaattista asennetta. Se antaa syyt� ep�ill�, ett� t�lt� b�ndilt� saatetaan kuulla viel� jotain reilusti parempaakin, vaikka silti tyypit todenn�k�isesti soittaisivat mielummin Ramonesissa.