Def Leppard: Songs From The Sparkle Lounge

Mercury

Brittiläisen 80-luvun hard rockin suurin ja mahtavin glam-keskittymä Def Leppard ei ole juuri juhlinut 2000-luvulla. Kuusi vuotta sitten julkaistu popahtavampi X sai ylleen lokaa, eikä vuonna 2006 ilmestynyt puolivillainen coverkokoelma Yeah! saanut juuri parempaa vastaanottoa. Songs From The Sparkle Lounge onkin monin tavoin viimeinen mahdollisuus yhtyeelle, joka ei ole julkaissut uutta musiikkia kuuteen vuoteen ja säällistä albumia lähes vuosikymmeneen, sillä aiempien tekojen varaan rakentuva menestys ei kestä enää montaakaan katastrofia.

Myös yhtye itse on tiedostanut ongelmansa ja uusi levy saikin syntyä huomattavasti vapaamuotoisemmin kuin edeltäjänsä. Tällä kertaa kappaleita ei lähdetty rustaamaan studiossa, vaan biisit syntyivät pitkälti kiertueella Sparkle Loungeksi nimetyssä takahuoneessa vanhan kunnon jammailun pohjalta, mihin myös albumin nimi viittaa.

Soundeista huomaa välittömästi, että uutukainen on läheistä sukua miljoonia myyneelle vuoden 1987 Adrenalizelle, sekä läpimurtokiekko Pyromanialle, jolla kaikki palaset loksahtivat ensi kertaa paikoilleen. Rock on nyt määräävässä asemassa, pop-elementtien jäädessä selvästi vähäisempään rooliin. Ensimmäiseksi singleksi valittu Nine Lives summaa viisikon vahvat puolet upealla tavalla; koukukkaat kertosäkeet, tavaramerkiksi muodostunut stemmalaulu, sopivan ohut kitarasoundi, sekä päähän pyörimään jäävät melodiat. Ei aikaakaan kun kappaletta huomaa jo hyräilevänsä, joten herrat osaavat edelleen asiansa, eikä Nine Lives jää suinkaan albumin ainoaksi helmeksi.

Alkupuolella soivat Go ja C´mon C´mon täyttävät kaikki hitin tuntomerkit, eikä Only the Good Die Youngin sinkkujulkaisuakaan tarvitse oletettavasti kauaa odotella. Puolinopea Tomorrow tuo palettiin vähän vaihtelua, samoin kuin Vivian Campbellin kynäilemä Cruise Control, ja näiden väriläiskien ansiosta kiekon rakenne pysyy riittävän eloisana. Ainoa selkeä notkahdus on yksinäinen balladi Love, joka saa seinät valumaan hunajaa, mutta se täydellinen slovari täytyy kaiketi vain löytyä jokaiselta Leppard-levyltä.

Yhteenvetona voi todeta, että vaikka yhtye ei nouse enää aivan huippuvuosien 1983-87 tasolle on Songs From The Sparkle Lounge kevyesti orkesterin paras albumi vuosikymmeneen, ehkä jopa kahteen. Kukapa olisi sitäpaitsi uskonut, että Def Leppard kuulostaisi vielä näin tuoreelta ja elinvoimaiselta vuonna 2008?